Ei kestävyyttä ilman kulttuuria

Tiedättekö, kun töissä tulee eteen hetki, jolloin jokin laajempi muutos, etenee? (nuoremmille kollegoille lohdutukseksi: se tulee kyllä)

Tällainen hetki tuli omalle kohdalleni 5.5. järjestetyssä Kestävän kehityksen kulttuuritavoite – kohti Mondiacult 2025 -konferenssia -seminaarissa. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Kulta ry, Kansanmusiikki-instituutti, Museovirasto ja Suomen Unesco-toimikunta.

Aiheeseen viritti professori Arto S. Salonen, joka on väsymättä tuonut esiin ekososiaalisen ajattelun ja sivistyksen viestiä. Salosen ydinviesti on, että kaikki inhimillinen toiminta tulee sovittaa maapallon kestokyvyn rajoihin – ja jos tämä tarkoittaa luopumista, se tarkoittaa luopumista turhasta. Filosofi minussa kuulee Arton Salosen ajattelussa kestävän elämäntavan vastaiskuna vieraantumiselle luonnosta ja ihmisyyden ytimestä. Kestävä elämä on myös merkityksellistä.

Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen ja Kansanmusiikki-instituutin toiminnanjohtaja Matti Hakamäki kertoivat kansainvälisestä kampanjasta, jonka tavoitteena on, että YK:n seuraavissa tavoitteissa on oma tavoite kulttuurille.

Kampanjan lähtölaukaus oli Unescon järjestämä hallitusten välinen kulttuuripolitiikan ja kestävyyden YK:n Mondiacult -seminaari 2022. Konferenssissa hyväksyttiin julkilausuma, jonka mukaan kulttuuri on globaali yhteinen hyvä (public good). Kulttuuri kuuluu kaikille.

Miksi kulttuurinen kestävyys on tärkeää?

Oma ajatteluni kulttuurisesta kestävyydestä kiteytyy siihen, että siinä on kyse sekä taidetta ja kulttuuriperintöä koskevista konkreettisista, kestävyyttä edistävistä toimenpiteistä, että kokonaisvaltaisesta muutoksesta, joka on kulttuurinen.

Kulttuurinen muutos vaikuttaa ajattelu- ja toimintatapoihin, joita tarvitaan kestävyyden toteutumiseksi. Kestävyys ei ole lisämauste, vaan kaiken toiminnan perusta ja lähtökohta. Nykyisen, erityisesti niin sanotun läntisen, tuotanto- ja kulutus- ja elämäntavan kääntäminen kestäväksi on perusteellinen muutos. Se edellyttää kulttuuristen kerrosten läpi katsomista – itsereflektiota, mielikuvitusta, uskallusta, poisoppimista ja uudelleen aloittamista. Toisin sanoen, systeeminen muutos on aina kulttuurinen muutos.

Lähteissä on muutama materiaali, joka avulla voi perehtyä kulttuuriseen kestävyyteen.

Leena Marsio Museovirastosta kertoi seminaarissa, kuinka Livind-hankkeessa kestävyyskysymykset tuotiin aineettoman kulttuuriperinnön parissa tehtävään työhön yhdessä yhdeksän Pohjois-Euroopan valtion kanssa.

Kestävyys näkyy ainakin kahdella tavalla eli hankkeessa tutkittiin miten kulttuuriperinnön vaaliminen – säilyttäminen ja harjoittaminen – tukee kestävyyttä, ja toisaalta miten tätä työtä voidaan toteuttaa entistä kestävämmin.

Mistä oikein on kysymys?

Vuonna 2016 sovittiin YK:n globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelmasta Agenda2030:sta sekä Kestävän kehityksen tavoitteista (Sustainable Development Goals, SDG). Tavoitteita on yhteensä 17 ja niiden tulisi toteutua vuoteen 2030 mennessä.

YK:n edellisten, Kestävän kehityksen 2000–2015 vuosituhattavoitteiden, tuloksena muun muassa köyhyys puolittui. (Millennium Development Goals Report 2013).

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan keskeisenä tehtävänä on toimeenpanna, seurata ja raportoida tavoitteiden toteutumista Suomessa. Toimikunnan nimittää pääministeri – tarkoituksena on, että kestävyys läpileikkaa kaikki hallinnonalat.

Kulttuurin näkökulmasta kannalta tavoitteisto on hankala, koska yksikään tavoitteista ei suoraan koske kulttuuria. Sitä koskevaa indikaattoria ei ole, eikä kulttuurisen kestävyyden toimenpiteitä seurata eikä raportoida.

Seminaarin paneeli pureutui siihen, missä ja miten kulttuurisen kestävyyden tavoitetta voitaisiin käytännössä edistää sekä Suomessa, Euroopassa että globaalisti. Tähän haasteelliseen maastoon syvennyttiin Elina Anttilan, Unesco-toimikunta / Suomen Kansallismuseo, Anni Syrjäläisen, Nordic Culture Fundista, Kimmo Aulakkeen, opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Antti Huntuksen, kestävän kehityksen toimikunnan jäsen, Taiteen edistämiskeskuksesta, kanssa.

Kestävyyttä on viety eteenpäin EUn tasolla eri keinoin jo tovin, mutta olennaisia rakenteita ja yhteistä tahtotilaa puuttuu.

Homma ei ole helppo. Osa Meksikon Mondiacultin hengestä on rapautunut – kaikki valtiot eivät tavoitetta kannata. Maailmapolitiikan murros, valtioiden ja alueiden muuttuneet voimasuhteet sekä eroavat näkemykset kulttuurista ja kulttuuripolitiikasta vaikuttavat.

Meidän tehtävämme on hoitaa, että Suomi valtiona sitoutuu yhteiseen tavoitteeseen saada kulttuurille oma tavoite. Kansalaisyhteiskunta voi antaa painetta ja tukea osallistumalla Kulttuuritavoite -kampanjaan.

Tarvitaan vaikuttamistyötä ja yhteistyötä sekä Euroopan unionissa, että Unescon korkeimmissa päättävissä elimissä. Viimekädessä homma on kiinni hallitusten välisestä yhteistyöstä.

Innostuneissa tunnelmissa totesimme, että juuri nyt on hyvä aika aloittaa. Seuraava Mondiacult -konferenssi järjestetään syksyllä Madridissa.

Huomioimme, että valtioneuvoston Kulttuuripoliittisessa selonteossa todetaan, että kulttuuripolitiikan tavoitteena on ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Tämä antaa hyvän pohjan kansalliselle työlle kulttuuritavoitteen edistämiseksi.

Työtä on tehtävä sekä kansallisesti, Euroopan että globaalilla tasolla, valtion toimesta sekä myös kansalaisyhteiskunnan eli kaikki mukaan!

#CULTURE2030GOAL

Mondiacult 2022 – kulttuuripoliittisia vaikutelmia ja vaikuttamista

LIVIND – Luova ja elävä kulttuuriperintö Pohjoisen ulottuvuuden alueiden voimavarana -hanke