KULTA ry antoi komissiolle lausuntonsa EU:n kansalaisyhteiskuntastrategiasta
Vapaan taiteen ja kulttuuri-instituutioiden toimintaedellytykset
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry pyytää Euroopan unionia huomioimaan kansalaisyhteiskuntastrategiassaan komission oikeusvaltioraportin huomiot taiteen ja kulttuuri-instituutioiden vapauden osalta. Toivomme toki, että jatkossa taiteellisen ilmaisun vapaus huomioitaisiin oikeusvaltioraportissakin omalla otsikollaan, sillä valitettavasti poliittista painostusta ja toimintaedellytysten heikkenemistä on nähtävissä ympäri Eurooppaa.
(Kuvitus: Jutta Kivilompolo. Muokkaus: Andrea Soilander)
Polarisaatio heikentää taiteen vapautta
Freemusen State of Artistic Freedom 2025 -raportti kertoo, että poliittinen polarisaatio on viime vuosina heikentänyt kulttuurilaitosten toimintaa ja autonomiaa myös Euroopassa. Yhdysvaltojen kehitystä seuraamme suorastaan kauhun vallassa, kun kiellettyjen kirjojen ja sanojen lista sen kuin pitenee.
Polarisoitunut ilmapiiri Euroopassakin johtanut sekä itsesensuuriin, että rahoituksen ja virkanimitysten politisoitumiseen. Kuitenkin juuri taiteen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön, kirjastojen ja museoiden kaltaisten muistiorganisaatioiden tulisi olla siltoja sekä ihmisten välillä, että kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä. Näitä siltoja ei sovi polttaa.
Esimerkiksi Saksassa poliittisesti tulehtunut tilanne Israelin ja Palestiinan konfliktin ympärillä on johtanut näyttelyiden perumisiin ja taiteilijoiden rahoituksen tai esiintymismahdollisuuksien peruuttamiseen. Kritiikki Israelin toteuttamaa Gazan kansanmurhaa kohtaan on toisinaan leimattu antisemitismiksi, mikä on luonut itsesensuurin ilmapiiriä.
Myös kulttuurin ja taiteen kentällä ovat tuttuja yksittäisiin toimijiin kohdistuvat häirintäkampanjat, maalittaminen ja muu vaientamiseen pyrkivä kiusanteko. Poliitikot puolestaan heikentävät kulttuuri-instituutioiden vapautta budjettivaltaansa käyttämällä.
Uhkana kulttuurin rahoituksen politisoituminen
Freemusen raportin mukaan poliittinen polarisaatio heikentää kulttuurilaitosten asemaa kahdella päämekanismilla: rahoitus politisoituu, jonka seurauksena julkisia tukia ohjataan hallituksen arvoja tukeville projekteille.
Itsesensuuria puolestaan ruokkii sekä neutraaliuden vaatimus, jonka tähden kulttuuritoimijat välttävät kannanottoja, että pelko lahjoittajien vetäytymisestä. Julkisen rahoituksen väheneminen kuitenkin lisää tarvetta olla mieliksi lahjoittajille. Suo siellä, vetelä täällä, kertoo suomalainen sananlasku, joka tarkoittaa sitä, että mihin puoleen kääntyykin, pulassa ollaan.
Pelko julkisista protesteista tai kohuista saa jotkut organisaatiot rajoittamaan oma-aloitteisesti sisältöä, joka voisi herättää vastustusta. Näin siis poliittisen polarisaation seurauksena kulttuurilaitosten rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaikeiden aiheiden käsittelyssä kapenee. Tämä ei vaikuta ainoastaan taiteilijoiden ilmaisunvapauteen, joka on toki tärkeä näkökulma jo itsessään, vaan myös yleisön mahdollisuuteen kohdata monipuolisia näkemyksiä ja osallistua demokraattiseen dialogiin taiteen välityksellä. Juuri moniääninen taide, kulttuuri ja kulttuuriperintö olisivat keino vähentää yhteiskunnan polarisaatiota ja lisätä luottamusta ihmisten välillä.
Kansalaisyhteiskunnan perusta on tietysti toisiaan kohtaavissa kansalaisissa, mutta kohtaamisten laadulla on merkitystä. Taide pystyy tuottamaan ihmisille syviä, sieluun meneviä elämyksiä, joiden kokeminen yhdessä on vertaansa vailla oleva sosiaalinen liima. Laatua ei saa ilman resursseja, todellisia toimintaedellytyksiä. Siksi myös kansalaisyhteiskuntastrategian on näyttävä tulevassa komission kulttuurikompassissa ja linkitettävä eurooppalainen politiikka tukemaan demokratiaa ja vapaata, aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, jossa ihmiset osaavat ja uskaltavat ilmaista itseään.
