Hyvien elintapojen mainostus on poliitikoille kaksiteräinen miekka

Yksi sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita oli siirtää palveluiden painopistettä korjaavasta ennaltaehkäisevään. Tässä ei ole onnistuttu, mutta haave elää. Se on sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävin tie.

Poliitikot saavat helposti näpeilleen, jos puhuvat hyvien elintapojen merkityksestä. Tutkitusti tanssi toimii masennuksen hoidossa tehokkaasti, mutta ministerin ei välttämättä silti kannata sanoa masennuspotilaalle, että tanssi tyttö tanssi.

Kulttuurilla ja taiteella voi kohentaa jokaisen hyvinvointia ja terveyttä. Pitää vain löytyä se oma juttu, johon veri vetää ja sielu vie. Jokaisella tulee olla mahdollisuus osallistua kulttuuriin ja taiteeseen. 

Erityisen tärkeää on pitää huoli lasten ja nuorten, ikääntyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien mahdollisuuksista päästä kokemaan ja tekemään kulttuuria ja taidetta.

Ihminen on kokonaisuus

Kokonaisvaltainen elintapaohjaus on kunnan ja hyvinvointialueiden yhteinen tehtävä. Taide, kulttuuri ja mahdollisuus osallistua monenlaiseen luovaan toimintaan on osa elintapaohjausta – tai ainakin sen pitäisi olla. Eipä ainakaan minulle siitä työterveydessä ole puhuttu. 

80 % suomalaisten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä tulee muualta kuin sote-palveluista. Viheliäiset yhteiskunnalliset ongelmat, kuten yksinäisyys ja eriarvoisuus, eivät tunne toimialarajoja, mutta Suomessa on ollut perinne johtaa hyvinvointityötä sosiaali- ja terveyspolitiikasta käsin. Parempi sekin kuin poliisitoimi, mutta vielä kokonaisvaltaisempia me voisimme olla. 

Kulttuurin pitää olla hyvinvointialueella osa hyte-palvelutarjotinta. Sieltä pitää löytyä eväitä kaikkiin hyvinvointia tutkitusti vahvistaviin elementteihin unesta ravintoon. On kuitenkin selvää, että vaikkapa vakavista päihdeongelmista on pitkä tie ryhmäliikuntatunneille. Muutakin oloa ja mielialaa kohentavaa aktiviteettia pitää olla.  

Taide ei ole ikävä pakkopulla

Hyvien elintapojen mainostus on myös meille lobbareille kaksiteräinen miekka. Kyllä, kulttuuriosallistuminen edistää hyvinvointia ja terveyttä: aivoterveyttä, sydänterveyttä ja niin edelleen. Mutta ei siitä kannata mitään ylös-ulos-ja-lenkille-pakkopullaa tehdä. Lukeminen on syytä pitää nautintona, eikä ikävänä velvollisuutena, johon nuoriso patistetaan heitä aidosti kiinnostavien ajanvietteiden parista. 

Terveyspuheen kanssa onkin syytä olla tarkkana. Sen ei kannata olla ylimielistä sormenheristelyä, koska siitä tykkäävät vain ylimieliset sormenheristelijät, jotka ovat väestössä vähemmistössä. 

Mutta kyllä tutkittua tietoa jakaa kannattaa. WHO suosittelee jäsenvaltioitaan käyttämään taidetta sosiaali- ja terveystoimessa, sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä siksi, että se tutkitusti toimii.

Taiteen ammattilaisten keskuudessa on ajoittain ollut huolta, että taidetta välineellistetään, kun puhutaan sen terveysvaikutuksista. Taide toimii välineenä, koska se on taidetta. Ei runo sillä huonoksi muutu, että se käydään lausumassa palvelutalossa ihmisille, jotka eivät enää omavoimaisesti teatteriin pääse.

Lisätietoa tietokorteista:
Taiteen ja kulttuurin vaikutukset terveyteen
Taiteen ja kulttuurin vaikutukset sosiaaliseen hyvinvointiin