Kansainvälisempi, iloisempi ja kekseliäämpi Suomi

Millaiseksi Suomi on muuttunut, jos kulttuuri olisi osa kaikenlaisten ihmisten elämää, kulttuuripolitiikan painoarvo vastaisi kulttuurin ja taiteen yhteiskunnallista merkitystä ja Suomi olisi kulttuurin ja taiteen toimintaedellytysten mallimaa? 

Kaupungeissa ja kunnissa tehdään hyvää kulttuurinmuutosta

Tämä kaikki on nimittäin mahdollista saavuttaa. Meillä on jo valmiiksi monipuolista kulttuuria ja taidetta kaikkialla Suomessa. Olemme edelläkävijöitä kulttuurihyvinvoinnissa ja suomalaisten kulttuuriosallistuminen on ahkeraa. 

Tilastojen valossa olemme todellakin kulttuurikansaa, enemmän kuin vaikkapa taiteestaan ja kulttuuriperinnöstään kuuluisat italialaiset. Meillä kulttuuri ei ole koskaan ollut eliitin huvi, vaan kansakunnan yhteinen rakennusaine, josta ollaan ylpeitä.

Eri puolilla Suomea myös investoidaan kulttuuriin. Esimerkiksi Turku satsaa kulttuuriinsa sellaisella voimalla, että tekisi mieli monistaa ja skaalata pormestari Minna Arve. Kiuruveden iskelmäviikko on kasvanut ennakkoluulottoman yhteistyön ja kunnan sitoutumisen takia. Kiuruveden kultturelli kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusanen on laittanut itsensä likoon kulttuurin puolesta paitsi iskelmäviikkojen rahoituksesta huolehtien, myös itse milloin laulaen, milloin näytellen. Myös esimerkiksi Sotkamon ja Uudenkaupungin uudet kulttuuripanostukset aiheuttavat minulle ilon ja toivon tunteita. 

Miltä näyttää kulttuurilla rakennettu parempi Suomi?

Kulttuuristaan tunnettu Suomi olisi kansainvälisempi ja vetovoimaisempi. Tänne hakeutuisi taiteilijoita myös muualta – ja ylipäänsä saisimme tänne enemmän ihmisiä töitä tekemään. Me olisimme vauraampia, kilpailukykyisempiä, kekseliäämpiä ja osaavampia.

Ihmiset voisivat paremmin, kun kaikille löytyisi merkityksellistä tekemistä, yhdessä muiden kanssa. Perheet viettäisivät yhteistä laatuaikaa, luokkaerot kaventuisivat kohtaamisten myötä, itsemurhia olisi vähemmän, ihmiset ryyppäisivät vähemmän ja lapsilla olisi kivaa.

Tyytyväisyys itseen ja omaan elämään kasvaisi, kun kaikki löytäisivät oman juttunsa, vaikkei just olisi työpaikkaakaan. Ihminen voi olla hyödyllinen yhteisölleen palkkatyön ulkopuolellakin, esimerkiksi osallistumalla festivaalien talkoisiin.

Mitä pitäisi tehdä paremmin

Lapsille ja nuorille pitäisi olla alati ja kaikkialla tarjolla kiinnostavia harrastusmahdollisuuksia, joihin osallistumisessa perheen taloudellinen tilanne ei ole esteenä. Itse toivon, että perheet harrastaisivat myös yhdessä nykyistä enemmän. Ilahduttavasti paljon suomalaiset vanhemmat käyvät lastensa kanssa kirjastoissa ja lukevat iltasatuja – mutta eivät kaikki. Parannettavaa siis on.

Me kulttuurialalla voisimme myös nostaa enemmän toinen toisiamme. 24.11. järjestettävä Kulttuurigaala on siihen yksi väline. Toivon, että tämä maa olisi sellainen, jossa goottibasisti ja kapellimestari ovat sekä tietoisia että ylpeitä toistensa työstä. Jossa kaikki taiteenlajit ja kulttuurinmuodot nähtäisiin yhtä arvokkaina. Toinen piirtää, toinen virkkaa, kaikki ollaan osa samaa kulttuuri- ja taide-elämää.

Kotimaan matkailun osalta useimmat maakunnat voisivat petrata kulttuurinsa tunnetuksi tekemisessä. Kun ollaan ylpeitä oman alueen kulttuuritarjonnasta ja sen tekijöistä, muutkin huomaavat sen arvon. Ja tietysti: koko ajan pitää tapahtua ja kulttuuria pitää olla kaikkialla. Paras yhteiskunta on sellainen, missä kirjaan uppoutuneet ihmiset kävelevät vahingossa patsasta päin. Jos taas ei ole tapahtumia, ei tapahdu mitään. Pistetään yhdessä tapahtumaan! Ratkaisu on paitsi eduskunnan, myös jokaisen kuntapäättäjän ja kulttuurikansalaisen käsissä!