Kotouttaako kulttuuri? Milloin uudesta maasta tulee koti?

Kotoutumisesta puhutaan usein kielen, työn, koulutuksen ja viranomaispalvelujen kautta. Ne ovat kaikki tärkeitä. Niiden rinnalla kulkee kuitenkin jotain vaikeammin mitattavaa: tunne siitä, että kuuluu johonkin – että kaupunki alkaa vähitellen tuntua myös minun kaupungiltani ja että minulla on paikka ihmisten joukossa.

Tuore tutkimus osoittaa, että kulttuuripalvelut vahvistavat maahanmuuttajien kotoutumista. Kotouttaako kulttuuri? -tutkimuksen toteutti E2 Tutkimus Suomen Kulttuurirahaston tuella. Tutkimuksessa selvitettiin ensimmäisen polven maahanmuuttajien kokemuksia kulttuuripalveluista ja -tapahtumista sekä niiden mahdollisuuksista vahvistaa Suomeen kiinnittymistä. Tutkimuksen esittelytilaisuudessa ja tuloksia kuunnellessani jäin ennen kaikkea miettimään sitä, mitä kuuluminen oikeastaan tarkoittaa. Milloin uudesta maasta tulee muutakin kuin paikka, jossa asuu? Ja mikä merkitys kulttuurilla voi olla siinä prosessissa?

Kulttuuri kiinnostaa, koska kulttuuri kiinnostaa

Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista havainnoista haastoi ajatuksen siitä, että maahanmuuttajille pitäisi ennen kaikkea järjestää erikseen heille suunnattua kulttuuritoimintaa. Tutkimukseen osallistuneet käyttivät aivan tavallisia kulttuuripalveluja ja kävivät tapahtumissa omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan. Eräs tutkimukseen osallistunut nainen sanoitti asian hyvin:

”Käyn tapahtumissa, jotka kiinnostavat minua: oopperassa, teatterissa ja musiikkiesityksissä. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen maahanmuuttaja. Ne ovat kaikille.”

Ajatus on tärkeä. Ihminen ei lakkaa olemasta yksilö muuttaessaan toiseen maahan. Hänellä on edelleen oma makunsa, kiinnostuksenkohteensa ja uteliaisuutensa. Yksi rakastaa oopperaa, toinen elokuvia, kolmas tanssia. Maahanmuuttajuus on yksi osa ihmisen elämäntilannetta, mutta sen ei tarvitse määritellä kaikkea sitä kulttuuria, johon hän osallistuu.

Samalla tutkimuksessa näkyi myös toinen puoli. Monelle on tärkeää nähdä oma kielensä, historiansa tai kulttuurinen taustansa osana uuden kotimaansa kulttuurielämää. Nämä kaksi asiaa sopivat hyvin yhteen. Ihminen voi osallistua yhteiseen kulttuurielämään ja samalla tuoda siihen mukanaan jotakin omaa.

Kulttuuria kaikille -palvelun moninaisuusagentti ja taiteilija Pablo Alvarez sanoi tilaisuudessa jotain, joka jäi erityisesti mieleeni: ehkä kulttuurin ei aina tarvitse kotouttaa. Ihminen voi mennä festivaalille vain siksi, että pitää musiikista. Ajatuksessa on jotain vapauttavaa. Kulttuurin ei tarvitse olla kotouttamistoimenpide voidakseen samalla edistää kotoutumista.

Kulttuuri voi synnyttää kuulumisen tunteen

Tutkimuksen koskettavimmat havainnot liittyivät yksinäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen. Uuteen maahan muuttaminen voi tarkoittaa valtavaa sosiaalista muutosta. Perhe, ystävät ja tutut yhteisöt saattavat jäädä tuhansien kilometrien päähän. Ympärillä voi olla paljon ihmisiä ja silti elämä tuntua yksinäiseltä.

Kulttuuritapahtuman merkitys voi silloin olla paljon suurempi kuin itse konsertti, näyttely tai esitys. Se tarjoaa luonnollisen paikan olla muiden joukossa ja yhteisen asian, jonka äärellä voi syntyä keskustelua ja kohtaamisia. Suomessa tämä on minusta erityisen kiinnostava näkökulma. Emme tunnetusti ole kansa, joka ryhtyy aivan tuosta vain juttelemaan vierustoverille bussipysäkillä. Yhteinen tapahtuma antaa kohtaamiselle luontevan syyn. Kulttuuri rakentaa sillan, jota pitkin voi joskus kulkea myös ystävyys.

Eräs tutkimukseen osallistunut turvapaikanhakija kuvasi, kuinka tanssiminen, liikkuminen ja musiikin kuunteleminen voivat pitkän odottamisen keskellä virkistää mieltä ja ”palauttaa ihmisyyttämme askel askeleelta”.

Tuo ilmaus pysäytti minut. Kun elämä pyörii hakemusten, päätösten ja odottamisen ympärillä, kulttuuri voi hetkeksi palauttaa tavallisen elämän. Ihminen saa olla muutakin kuin turvapaikanhakija, maahanmuuttaja tai viranomaispalvelun asiakas. Hän voi tanssia, nauraa, liikuttua, kuunnella musiikkia tai kiinnostua jostakin.

Saavutettavuus alkaa ennen kulttuurilaitoksen ovea

Tutkimuksessa osallistumisen esteiksi nousivat hyvin arkiset asiat: hinta, aikataulut, tiedon puute ja kieli. Monet niistä ovat tuttuja kaikille kulttuurin yleisöille, mutta uuteen maahan muuttaneelle mukaan voi tulla vielä yksi ylimääräinen kynnys: löytääkö hän tiedon tapahtumasta, ymmärtääkö hän, mistä siinä on kyse ja syntyykö tunne, että sinne voi tulla?

Saavutettavuus alkaa jo siitä, kenet viestintä tavoittaa ja kenelle syntyy tunne, että tämä tapahtuma voisi olla myös minua varten.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho kertoi tilaisuudessa työstä, jota teatterissa on tehty maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Nuoria on lähdetty konkreettisesti tavoittamaan heidän omista ympäristöistään ja kutsuttu henkilökohtaisesti mukaan toimintaan.

Tässä on minusta jotain olennaista. Avoin ovi toimii silloin, kun ihmisellä on myös reitti sen luo. Kun haluamme tavoittaa yleisöjä, jotka eivät vielä tunne kulttuurilaitosta omakseen, ensimmäinen askel voidaan ottaa myös heidän suuntaansa.

Kulttuuri vaikuttaa myös siihen, jääkö ihminen Suomeen

Keskuskauppakamarin osaamisen ja maahanmuuton johtava asiantuntija Suvi Pulkkinen toi keskusteluun työelämän näkökulman. Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia ja kilpailee heistä muiden maiden kanssa. Työpaikka, toimeentulo, turvallisuus ja toimiva yhteiskunta vaikuttavat siihen, minne ihminen muuttaa, mutta ihminen rakentaa uuteen maahan myös kokonaisen elämän. Työpäivän jälkeen merkitystä saavat ystävät, harrastukset, kiinnostavat paikat, kokemukset ja tunne siitä, että oma elämä täällä on mielekästä. Kulttuuri on myös pitovoimaa. Se on osa sitä, millaiselta Suomi tuntuu ja haluaako ihminen rakentaa tulevaisuutensa täällä.

Pulkkinen nosti esiin myös osuvan mielikuvan kotoutumisesta jonkinlaisena suomalaisuuden kulttuuripolkuna, jossa maahanmuuttaja kulkee Sibeliuksen, Kalevalan ja muun kansallisen kaanonin läpi ja tupsahtaa toisesta päästä suomalaisena ulos.

Ajatus huvitti, koska näinhän kulttuuri ei toimi. Eikä suomalaisuuskaan. Suomeen muuttava ihminen tutustuu täällä olevaan kulttuuriin, mutta samalla hän tulee osaksi sitä. Jos suomalaisen yhteiskunnan väestöpohja muuttuu, muutos näkyy väistämättä myös kulttuurin yleisöissä, tekijöissä ja siinä, millaiseksi suomalainen kulttuuri tulevaisuudessa muodostuu.

Milloin vieras paikka alkaa tuntua omalta?

Tutkimuksen tuloksia kuunnellessani tunnistin niissä paljon myös omista kokemuksistani. Olen itse ollut ulkosuomalainen ja elänyt aikuiselämästäni yhteensä yli kymmenen vuotta Suomen ulkopuolella. Olen kokenut, mitä tarkoittaa rakentaa elämää vieraassa maassa, opetella uuden yhteiskunnan toimintatapoja ja löytää vähitellen oma paikkansa ympäröivässä yhteisössä.

Omasta kokemuksestani tiedän, että kuulumisen tunne syntyy vähitellen. Vieraat kadut muuttuvat tutuiksi, ympärille tulee ihmisiä ja paikkoja, joihin liittyy omia muistoja, ja jossain vaiheessa huomaa olevansa mukana elämässä sen sijaan, että katselisi sitä ulkopuolelta.

Kulttuuri tarjoaa yhteisen tilan, jossa ihmisten kohtaaminen ei edellytä täydellistä yhteistä kieltä tai samanlaista taustaa. Musiikki, kuvataide, teatteri, tanssi ja erilaiset kulttuuritapahtumat voivat synnyttää yhteisiä kokemuksia yli kieli-, kansallisuus- ja kulttuurirajojen. Samalla ne voivat vahvistaa tunnetta osallisuudesta ja kuulumisesta ympäröivään yhteiskuntaan.

Osallisuuden näkökulma on erityisen ajankohtainen ajassa, jossa yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on lisääntynyt. Kulttuurin ja taiteen merkitys ei rajoitu hyvinvointiin, vapaa-aikaan tai viihtymiseen. Niillä on myös kyky rakentaa yhteyttä ihmisten välille, lisätä keskinäistä ymmärrystä ja luoda tilanteita, joissa erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat kohdata toisensa ensisijaisesti ihmisinä.

Siksi Pablo Alvarezin ajatus jäi minulle ehkä koko tilaisuuden tärkeimmäksi: kulttuurin ei aina tarvitse kotouttaa. Ihminen voi mennä konserttiin, näyttelyyn tai festivaalille yksinkertaisesti siksi, että haluaa mennä sinne. Samalla kun ihminen osallistuu johonkin itseään kiinnostavaan, ympärillä oleva kaupunki, sen ihmiset ja sen kulttuuri tulevat vähitellen tutuiksi. Uuteen paikkaan syntyy omia kokemuksia, muistoja ja ihmissuhteita. Kulttuuri voi olla yksi niistä asioista, joiden kautta vieraasta maasta tulee vähitellen koti.

Lue lisää:
Tutkimusraportti: Kotouttaako kulttuuri? Tutkimus kulttuuripalveluiden merkityksestä maahanmuuttajille
Artikkeli Kotouttaako kulttuuri? -tutkimuksesta