Kulttuuri antaa voimia kestää kriisejä

Henkinen kriisinkestävyys on hyvästä syystä Suomen kokonaisturvallisuuden mallissa timantin kärjessä, sillä lopulta tärkein puolustuslinja kulkee korvien välissä. Kulttuuri on osaltaan sitä vahvistamassa. Tässä artikkelissa käyn läpi henkisen kriisinkestävyyden tärkeimmät osa-alueet: yksilön ja yhteisön näkökulman, huoltovarmuuden näkökulman, taistelu- ja maanpuolustustahdon ja kriittisen ajattelun.

Useimmat meistä keksivät useita esimerkkejä, jotka kertovat kulttuurin merkityksestä kansakunnan identiteetille ja yhteenkuuluvuudentunteelle. Tapaan aloittaa viittaamalla Tuntematon sotilas -elokuviin ja sillä aloitin myös teokseni Puolustuslinja korvien välissä – kulttuuri osana suomalaista kokonaisturvallisuuden mallia.

Kolmen elokuvan sarja on oiva esimerkki siitä, ettemme voi vain toistaa jotain vanhaa, vaan meidän on luotava uusia versioita, jotka kutsuvat uudet sukupolvet mukaan menneiden sukupolvien tarinaan. Kulttuurin on elettävä ajassa, jotta se säilyy. Se on koko turvallisuuspolitiikkamme perimmäinen tarkoitus: säilyminen.

Henkinen kotivara kuntoon

Me olemme Suomessa luoneet yhteiskunnan, jossa ketään ei pitäisi jättää yksin vaikeuksien keskelle. Koska kuitenkin niin moni meistä asuu yksin, kriisinkestävyydessä on kyse myös yksilöstä. Vaikka henkinen kriisinkestävyys on viime kädessä yhteisön ominaisuus, joskus myös yksilön on sinniteltävä.

Yksi näkökulma tähän on henkisen kotivaran käsite: viihdytkö tarvittaessa kodissasi useita päiviä ilman, että pää hajoaa? Korona-aikana tätä hieman jo harjoiteltiin, mutta laitteiden avulla. Tosipaikassa telkkari ei välttämättä näytä edes Joutsenlampea, ja kännykästä on tuota pikaa akku tyhjänä.

Silloin apuun tulee käsityötaidot ja kaikki kodin muu viihdyke. Löytyykö kodistasi lukemattomia kirjoja, soittimia, virkkuukoukku, lautapelejä ja kynä? Osaatko ulkoa lauluja? Mielen hyvinvoinnin osalta tiedämme, että vankimmin sitä tukee itse tehty kulttuuri. Suomalaiset taitavat tämän tietää, sillä meillä on kyllä suositumpaa käydä tanssimassa kuin käydä katsomassa tanssitaidetta.

Suomessa on myös suositumpaa kirjoittaa runoja kuin lukea niitä. Runot ovat väline purkaa ja käsitellä omia tunteita. Runoilla oli myös suuri merkitys aikanaa talvisodan hengen rakentumisessa. Aivan kuin sotien välisenä aikana koko kansakunta olisi käynyt runolle. Lehtiin virtasi vuolaana Vantaana lukijoiden isänmaallisia runoja. F.E. Sillanpään Marssilaulu innosti luvuttoman määrän kansansäveltäjiä tarjoamaan omaa versiotaan runon sävelasuksi.

Runoudella oli niin suuri merkitys maanpuolustustahdon ja kansakunnan yhtenäisyyden rakentumisessa, että sotien jälkeen runouden oli aivan pakko mullistua modernistiseen muotoon. Vanhaan ei voinut palata, sillä maailma muuttui niin paljon.