Nousussa juuri nyt: kulttuuridiplomatia ja maineturvallisuus

Suomen maakuvan yksi heikkouksista on kulttuurimme vähäinen tunnettuus.

Yksi kulttuuri ja luovien alojen suurlähettilään Paula Parviaisen monista ja merkittävistä saavutuksista on selvitys siitä, mikä voisi olla kulttuuridiplomatian Suomen malli. Selvityksen ovat laatineet luovien alojen edistämisen rautaiset ammattilaiset Katja Lindroos ja Markus Nordenstreng, jotka esittelivät selvitystyön tulokset ulkoministeriössä tänä kesänä.

Oma suurlähettiläs on ollut kulttuurille tärkeä

Ennen kuin lyhyesti kerron selvityksen tuloksista tarkemmin, täytyy vielä vähän hehkuttaa tätä meidän suurlähettilästä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on jo pidempään ollut temaattisena suurlähettiläänä koulutuksen suurlähettiläs, mutta vasta Ville Skinnari ulkomaankauppaministerinä ollessaan nimitti kulttuurille ja luoville aloille oman lähettilään ulkoministeriöön.

On ollut aivan olennaista, että kulttuuridiplomatian ja kulttuuriviennin puikoissa on ollut kokenut diplomaatti ja ulkoministeriön entinen viestintäjohtaja, joka totisesti tietää miten lähetystöverkkomme toimii. Hän on ollut viestinviejämme ja yhteyshenkilömme. Paula Parviainen on nyt jäämässä eläkkeelle, mutta meille on vakuutettu, että hän on saava ulkoministeriössä myös seuraajan.

Oman temaattisen suurlähettilään arvo on sama, mitä nyt Lindroos ja Nordenstreng hakevat omalla selvityksellään: että se mitä tehdään olisi suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Kulttuuridiplomatia on nimittäin maailmalla nyt päivän sana, eikä vähiten Ukrainan esimerkin ansiosta. Suomikin kyllä on tässä ollut mukana, mutta olemme olleet hieman jälkijunassa. 

Tehdään suomalainen kulttuuri tunnetuksi maailmalla

Hyvät hallitusohjelmakirjaukset kulttuurin merkityksestä osana maakuvatyötä on ollut tässä osaltaan apuna. Olen erittäin tyytyväinen koko maakuvayksikköön, joka on määrätietoisesti nostanut kulttuuria. 

Tietoon perustuen tietysti: kun kävi selväksi, että kulttuurimme heikko tunnettuus on yksi keskeinen maakuvamme ongelma, tiedämme mitä tehdä. Meidän on nostettava kulttuurimme tunnettuutta maailmalla ja siten kulttuurin avulla lisätä koko Suomen kansainvälistä vaikuttavuutta. 

Kyse on myös maineturvallisuudesta, josta on viime aikoina kirjoittanut muun muassa ulkoministeriön viestintäjohtaja Mikko Koivumaa. Maineturvallisuus tarkoittaa sitä, että mitä tunnetumpi ja pidetympi on maa, sitä helpommin se saa tukea turvallisuusuhkia vastaan.

Suomen kulttuuridiplomatian malli

Kulttuurilla on aina ollut rooli suomalaisen identiteetin ja kansainvälisen vaikutusvallan vahvistajina, mutta se on levännyt pikemminkin yksittäisten henkilöiden harteilla, kuin ollut suunnitelmallinen osa ulkopolitiikkaamme. Tähän haetaan nyt muutosta sellaisella realistisella mallilla, joka ei vaadi merkittäviä rahallisia lisäresursseja.

Suomalainen kulttuuridiplomatian malli perustuisi kulttuurin riippumattomuuteen eli käsivarren mitta -periaatteeseen: sisällöt eivät ole valtiovallan ohjauksessa. Se erottaa meidät autoritaarisista maista. Riippumattomuus taataan kulttuurin asiantuntijoiden osallistumisella ja kuratoinnin läpinäkyvyydellä: on avointa ja selkeää miten ja ketkä on valittu mukaan.

Mallin periaatteita on strateginen johdonmukaisuus, poikkisektoraalinen yhteistyö ja kestävä rahoitus. Siinä on myös selkeä kytkös vientiin, eli kulttuuridiplomatiamme tavoitteena on myös taloudellinen kasvu. Kyseessä onkin ns. pehmeän vallan, kulttuurin ja viennin yhteinen alusta, joka mahdollistaa strategiset valinnat, joissa nojataan vahvuuksiimme.

Lindroos ja Nordenstreng esittävät, että mallia pilotoidaan kärkihankkeella, joka on kampanja tai ohjelma, jolla on vahva pääkuraattori ja tuottajataho. Samalla pilotoitaisiin yhteistyörakennetta ja uutta alustaa, jonka tehtävä olisi rakentaa public-private -rahoituspohjaa.

Jos kulttuuridiplomatiasta saadaan hyvä kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan, uskon kyllä tämän asian etenevän!