Kulttuurikunnilla on lumovoimaa

Minulla oli tänä kesänä ilo osallistua neljäntoista pienen ja keskisuuren kulttuurikunnan Elinvoimaa kulttuurista -verkoston kokoukseen Pietarsaaressa. Joukossa on useita kaupunkeja, joilla on vahva kulttuuribrändi.

Verkoston aloitteentekijöitä ovat muun muassa kokeneet yliopistolaiset Seija Kulkki ja Yrjö Sotamaa. Verkosto onkin julkaissut useita pamfletteja, jotka antavat kunnille välineitä luoda kulttuurista elinvoimaa. Pamfletit löytyvät Yrjö Sotamaan sivuilta.

Yksin kuihtuu, yhdessä kukoistaa

Itsetyytyväiseen lekotteluun ei ole varaa missään, sillä kaikkialla Suomessa kulttuuri- ja taide-elämä tarvitsee myös julkista rahoitusta. Kunnat ja valtio rahoittavat kulttuuria ja taidetta jokseenkin yhtä paljon. Kuntien taloustilanteet tietysti vaihtelevat, mutta harvassa paikassa on rahaa ongelmaksi asti. Valtiontalouden tilanne on valitettavan hyvin tiedossa.

Verkoston tapaamisessa kuultiin useita eteenpäinkatsovia puheenvuoroja siitä, miten kulttuuri voi toimia ratkaisuna, jonka avulla kunnan elinvoimaa – vetovoimaa, pitovoimaa ja lumovoimaa – lisätään, mutta se vaatii myös kulttuuritoimijoilta uusiutumis- ja yhteistyökykyä.

Yksi erinomaisista puheenvuoroista oli yrittäjä, MA Peter Roosilta, joka muistutti että yksin kulttuuritoimija ja kunta kuihtuu, yhdessä se kukoistaa. Roosin mukaan kulttuuri toimii kuntien kasvumoottorina, mutta se vaatii yhteistyötä.

Resurssit vähenevät, odotukset kasvavat

Roos tiivisti talouteen liittyvän haasteen hyvin: samaan aikaan kulttuuritoimijan näkökulmasta resurssit vähenevät, mutta odotukset kasvavat. Kaikilla tuntuu olevan pienet tiimit, mutta suuret vastuut. Itsekin puhuin siitä, miten yhteistyön esteenä on ihan henkiset voimavarat: osa alan toimijoista alkaa olla aika puhki, ja se tuottaa katkeruutta ja epätoivoa.

Ilo pitää siis kaivaa esiin yhdessä, jotta voimme tehdä enemmän vähemmällä. Onhan monessa kunnassa väistämätön realiteetti se, että väki vähenee ja vanhenee. Vaikka kaikkien kuntien strategia perustuu siihen, että he houkuttelevat nuoria lapsiperheitä, niitä ei yksinkertaisesti riitä Suomen joka kolkkaan. Semminkin kun osa nuorista lapsiperheistä haluaa ihan pätevistä syistä asua kasvukeskuksissa.

Opiskelija-asiantuntijat yhteiseen pöytään

Roos esitti verkoston tapaamisessa hyvän kysymyksen siitä, mikä on puuttuva pala kulttuuri- ja vapaa-ajan ekosysteemistä? Onko se se yhteinen pöytä, jossa paikalliset kulttuurin ja kulttuuriyritysten edustajat, virkahenkilöt, valtuutetut sekä yritysten edustajat ratkaisevat yhteisiä haasteita ja kehittävät kuntaa?

Yhden mainion kehittämisehdotuksen tapaamisessa esitti FT Laura Päiviö-Häkämies Humakista: opiskelija-asiantuntijuuden hyödyntäminen. Kun kulttuuripoliittisessa selonteossakin esitetään sitä, että nuorten ääntä pitäisi kuunnella kulttuuripalveluja suunniteltaessa, voisi eri alojen korkeakouluopiskelijoista löytyä aivovoimaa haastamaan totuttua.