Kulttuuripalveluissa parannettavaa ulkomaalaistaustaisten tavoittamisessa

Tuoreessa tutkimusraportissa käsitellään ulkomaalaistaustaisten osallistumista kulttuurielämään ja erityisesti kirjastojen käyttöä. Kirjastot ovatkin kulttuuripalvelujen onnistuja. Ulkomaalaistaustaiset käyttävät kirjastoja suhteellisesti enemmän kuin kantaväestö. Kirjastot koetaan matalan kynnyksen palveluiksi, joissa voi kehittää kielitaitoa ja saada tietoa yhteiskunnasta.

Raportin mukaan ulkomaalaistaustaisten osallistuminen muuhun kulttuurielämään on sen sijaan kantaväestöä vähäisempää. Osallistumisen esteiksi mainitaan esimerkiksi kielimuuri, tiedon puute tarjonnasta ja taloudelliset resurssit. Toisen polven maahanmuuttajat osallistuvat kulttuuripalveluihin aktiivisemmin kuin ensimmäisen polven, mikä kertoo kotoutumisesta ja ajan myötä tapahtuvasta muutoksesta. 

Kulttuurielämään osallistuminen on osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemisen kannalta olennaista, ja se ehkäisisi rinnakkaisyhteiskuntien syntyä. Kirjastot ja kulttuuripalvelut ovat potentiaalisia matalan kynnyksen väyliä, mutta niiden onnistuminen edellyttää kohderyhmälähtöistä viestintää, monikielisiä palveluja ja pitkäjänteistä yhteisötyötä, sekä paikallista tiedonkeruuta, jotta onnistumista voidaan mitata ja kehittää.

Poliittinen osallistuminen kertoo myös yleisistä osallistumismalleista

Taulukkoesimerkeistä käy ilmi, että äänestysaktiivisuudessa kieliryhmien välillä on suuria eroja: esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2023 rekisteröidyn äidinkielen perusteella äänestysprosentit olivat noin näin: venäjänkielisillä n. 40 %, somalinkielisillä n. 34 %, vironkielisillä n. 50,7 %, kun suomen- tai saamenkielisillä vastaava luku oli noin 71,5 %. Raportin yhteenvetona todetaan, että ulkomaalaistaustaisten äänestysaktiivisuus on ollut viime vuosien vaaleissa noin 30 prosenttiyksikköä matalampi kuin muiden.  

Miksi tämä poliittinen data on relevanttia kulttuuripalveluille? Raportti korostaa, että poliittinen osallistuminen ja muu yhteiskunnallinen aktiivisuus kytkeytyvät samoihin esteisiin (kieli, tiedonsaanti, luottamus, resurssit) jotka vaikuttavat myös kulttuuripalvelujen käyttöön ja saavutettavuuteen. Toisin sanoen, jos ryhmä ei löydä tietoa tai ei luota julkisiin instituutioihin, se ei myöskään löydä tiensä kulttuuritapahtumiin tai osallistumisrakenteisiin. 

Johtopäätöksiä kuntien kulttuuri- ja kirjastopalveluihin

Jos kunnassa halutaan parantaa ulkomaalaistaustaisten osallisuutta kulttuurin keinoin, raportin mukaan kannattaa satsata monikanavaiseen ja monikieliseen viestintään. Raportin kokeilut osoittavat, että monikielinen tiedottaminen ja paikalliset järjestökumppanit madaltavat osallistumiskynnystä. 

Ylipäänsä tarvitaan matalan kynnyksen tapahtumia ja arkeen kytkeytyvää osallistumista. Raportti korostaa, että osallistuminen lisääntyy, kun se nivoutuu arkipalveluihin, kuten koulun kautta tarjottuun toimintaan. Kirjastot voivat toimia matalana kynnyksen kohtaamispaikkoina, mutta tämä edellyttää aktiivista kohderyhmätietoisuutta ja saavutettavaa viestintää. 

Raportin perusteella kannattaa panostaa pitkäjänteisiin suhteisiin järjestökenttään. Paikallisten maahanmuuttajajärjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö tuottaa luottamusta ja pysyviä osallistumiskanavia. Raportissa tämä nousee esiin useissa kaupunkikokeiluissa. 

Kansallinen raportti osoittaa, että eri ulkomaalaistaustaisten ryhmien välillä on suuria eroja. Siksi paikallinen kirjasto tai kulttuuritoimija tarvitsee oman alueensa luvut (kävijäseuranta, kieliryhmien osallistuminen, palautteet) suunnitellakseen toimia oikein. Raportti suosittaa täsmätilastointia ja laadullista dialogia. 

Lähde: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166352