Kulttuuritalouden vahvistaminen on tervetullut käänne parempaan suuntaan
Keväällä 2019 muodostettu Antti Rinteen hallitus on sitoutunut ohjelmassaan monin eri keinoin edistämään kulttuurin asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Syyskuussa 2019 näyttää myös siltä, että ainakin näyttämötaiteen ammattilaisen näkökulmasta hallitusohjelma on nopeassa aikataulussa johtamassa hyvin tervetulleisiin ja konkreettisiin kulttuurin kenttää laajasti vahvistaviin toimenpiteisiin. Kulttuuribudjetti kokonaisuudessaan näyttäisi ainakin elokuussa julkistettujen ministeriöiden esitysten mukaan vahvistuvan tuntuvasti jo vuodelle 2020. Pitkään ja hartaasti valmisteltu esittävien taiteiden VOS-rahoitusuudistus on jo heti hallituskauden alussa paalutettu toteutumaan vielä kuluvan hallituskauden aikana. Lisäksi esittävän taiteen harkinnanvaraisiin tukiin ollaan tekemässä merkittäviä rakenteellisia muutoksia ja tasokorotuksia.
Monissa Euroopan maissa on tehty viime vuosina päätöksiä kulttuuritalouden vahvistamisesta. On hienoa, että Suomi nyt liittyy pitkän kulttuurisäästölinjan jälkeen tähän joukkoon. Miksi tällainen positiivinen kulttuuritalouden kehitys on juuri nyt niin tärkeää?
Uuteen hallitusohjelmaan on kirjoitettu kulttuuria vahvistavien esitysten perusteluksi, että ”elävä kulttuuri muodostaa sivistysyhteiskunnan itseisarvoisen perustan, vahvistaa demokratiaa ja sananvapautta”. 2010-luvulla esittävän taiteen kentässä julkisten tukien kehitys on ollut niin nihkeää, että kulttuurin toimintaresurssien ja vaikuttavuuden näkökulmasta tätä itseisarvoista perustaa on murennettu jo vuosia. Indeksikehityksestä on jääty kauas jälkeen koko esittävän taiteen kentässä, ja vakiintuneimman ammattikentän valtionosuudet kehittyivät vuoteen 2019 mennessä useita prosentteja pakkaselle. Tämä on näkynyt monin eri tavoin alan toimintaresurssien ja -mahdollisuuksien alamäkenä. Teatterikentän kokonaistuotos on laskenut tasaisesti ja ammattitaiteilijoiden työllisyyskehityksessä on tilastoihin kirjattu historiallisen heikkoja lukuja.
Teatterit tekevät suurelle yleisölle näkyvimmän näyttämötuotteensa ohella paljon ehkä vähän vähemmän näkyvää mutta sitäkin tärkeämpää työtä, jonka tavoitteena on palvella monipuolisesti erilaisia yleisöjä. Käytettävien resurssien puitteissa viedään esityksiä myös yleisöille, jotka eivät pysty itse osallistumaan esityksiin saleissa ja järjestetään erilaisia yleisötyöprojekteja erityisryhmille kuten lapsille ja nuorille. Haasteena on, että julkisen rahoituksen laskiessa paine oman tulonhankinnan vahvistamiseen kasvaa, ja siksi vähemmän kannattavista erilaisia erikoisryhmiä palvelevista tärkeistä toiminnoista joudutaan säästämään ensimmäiseksi.
Suomi on ja tulee jatkossakin olemaan laaja maantieteellinen alue, jonka alueella on laajalti ja pitkien etäisyyksien päässä toisistaan runsaasti kaupunkeja, jotka halutaan varmasti säilyttää elinkelpoisena tulevaisuudessakin. Kulttuuripalvelujen verkosto näyttelee yllättävän keskeistä roolia tämän tavoitteen toteuttamisessa. Ihmiset haluavat asua siellä, missä tapahtuu, ja ennen kaikkea sellaisissa kunnissa, joissa on riittävän hyvät, toimivat ja monipuoliset palvelut.
Siksi on hyvin tervetullut käänne, että lähes koko 2010-luvun jatkunut esittävän taiteen ammattikentän resurssien pääosin negatiivinen kehitys nyt katkeaa, ja se päättyy nimenomaan selkeään positiiviseen korjausliikkeeseen. Lisäksi on aivan erinomaisen tärkeää, että syyskuun aikana vahvistuneet uhkakuvat Veikkauksen tuloutukseen syntyvästä vajeesta edunsaaja-aloille varaudutaan huomioimaan sillä tavalla budjettivarojen puolella, että kaikkien edunsaaja-alojen tärkeät yleishyödylliset ja yhteiskunnalle merkittävät toiminnot turvataan jatkossakin.
Tommi Saarikivi
Toiminnanjohtaja
Suomen Teatterit ry
Avainsanat: