Kulttuuriväki on suuri ja mahtava

Vuoden aikana vähintään yhdessä kulttuuritilaisuudessa käy 83 prosenttia 10 vuotta täyttäneestä väestöstä. Osuus on kasvanut.

Tilastokeskus laskee kulttuuritilaisuuksiksi elokuvat, konsertit, teatteri, taidemuseot ja -näyttelyt, muut museot, tanssiesitykset ja ooppera. Kulttuurin ja taiteen kirjo on toki tätäkin laajempi. Ihmiset voivat harrastaa, kokea ja tehdä kulttuuria monin tavoin.

Suomalaisten kulttuurimaku muuttuu. Esimerkiksi tekno- ja hip hop -konserteissa käyminen on lisääntynyt, kirjoittamisen harrastaminen ja tanssiesityksissä käyminen puolestaan vähentynyt. Kaiken kaikkiaan konserteissa käyminen on yleistynyt ja monipuolistunut. Elokuvissa käyminen on 10-luvulla yleistynyt huomattavasti. Sen sijaan 15–44-vuotiaiden teatterissa käyminen on huomattavasti vähentynyt vuodesta 1981. Jos haluaa katsoa alueellisesti missä on katveita teatterissa käymisessä, niin kannattaa katse suunnata Pohjois- ja Itä-Suomeen. Missä palveluita on, vaikuttaa luonnollisesti kävijätilastoihin. Ei ole suunnaton ihme, että oopperaharrastus on painottunut Helsinkiin.

Panostukset kulttuurikasvatukseen näkyvät siellä, missä sitä on määrätietoisesti tehty: koululaisten taidenäyttelyissä ja taidemuseoissa käynnit ovat lisääntyneet.

Oman tarinansa Suomesta kertoo se, mitä teemme yhdessä kodin ulkopuolella. Olen kuullut monen sanovan, että Suomesta on tullut homing-maa. Että suomalaiset eivät kyläile ja flaneeraa. Ikea on kuluttajatutkimuksiensa perusteella asetellut eri osastot eri maissa eri järjestykseen. Koska Suomessa arvostetaan kotona olemista, meidän Ikea preferoi olohuonetta. Jos käy konsertissa vain kerran vuodessa, ehtii olla aika monena iltana kotona.

Pitkällä aikavälillä eri väestöryhmien erot kulttuuriosallistumisessa ovat kaventuneet, mutta eroja edelleen on. Koska kulttuuripalveluihin käytetään verovaroja, on tärkeää katsoa ovatko ne tasa-arvoisesti käytössä. Ihmiset haluavat kokea kulttuuria ja taidetta monesta eri syystä. Vaikutuksista kuitenkin tiedetään paljon: miten kulttuuri ja taide edistää oppimista, ymmärrystä, empatiaa, hyvinvointia, aivoterveyttä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Viisas yhteiskunta tietysti tarjoaa näitä vaikutuksia mahdollisimman tasapuolisesti. Nyt kulttuurinkävijöistä ylemmät toimihenkilöt ovat yliedustettuja. Heistä käy kulttuuritilaisuuksissa lähes kaikki.

Miehet käyvät naisia vähemmän kulttuuritilaisuuksissa, samoin harvaan asutun maaseudun väki. Toki kaikkien suomalaisten osalta kulttuuriosallistuminen on yleistä. Harvimmin kulttuuritilaisuuksissa käyneistä ryhmistäkin – eläkeläisistä, pitkäaikaissairaista ja työttömistä – kävijöitä oli noin 70 prosenttia. Erityisesti pitkäaikaissairaiden tasavertaisuutta kulttuuripalveluissa parantanee se, jos prosenttiperiaatetta onnistutaan laajentamaan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sama juttu vanhusten osalta: ettei elämämme viimeisenä vuotena ainoaksi kulttuurielämykseksi jää se, kun hoitaja napsauttaa radion päälle – ja vielä väärän kanavan.

Vaikka kulttuurin yleisö on laaja, vähän väliä kulttuurin ja taiteen parissa ramppaavia hevijuusereita on vähän. Olemassa oleva yleisö voi olla aktiivisempaa, jos meno maassa muuttuu sellaiseksi, että kulttuurin kuluttamista suositaan: on tarjolla enemmän ja parempaa, toisaalta nähdään sellaisen kuluttamisen ympäristövaikutus, missä ei osteta tavaraa vaan elämyksiä.

Tilastokeskus laskee aktiiviseksi kävijäksi sen, joka käy kerran kuussa. Yksi hyvä tapa kannustaa ihmisiä saamaan elämäänsä lisää kulttuuria ja taidetta on lähteä mukaan Taiteen edistämiskeskukseen 100 minuuttia taidetta -kampanjaan, jossa kannustetaan ihmisiä spräädäilemään somessa kulttuuriaktiivisuudellaan. 100 minuuttia viikossa on ikään kuin henkilökohtainen prosenttiperiaate viikon minuuteista. Itse kun olen tällainen ylisuorittaja, tulee paha mieli, jos en saa tavoitetta rikki jo päivässä.

https://100minuuttiataidetta.taike.fi

Rosa Meriläinen
KULTA ry:n pääsihteeri

Blogin lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen julkaisua ”Vapaa-ajan osallistuminen 2017 -Kulttuuriosallistumisen muutokset”

https://www.stat.fi/til/vpa/2017/01/vpa_2017_01_2018-11-21_fi.pdf