Minua on feministinä koskettanut amerikkalaisten suffragettien ja viime vuosisadan alun ammattiyhdistysten Bread & Roses -marssiliike, jossa vaadittiin elannon lisäksi oikeutta henkiseen kasvuun. Tässä katkelma tästä inspiroivasta runosta, joka toimi koko liikkeen symbolina, itse suomentamanani:

Sydämet näkevät nälkää siinä missä ruumiitkin, anna meille leipää, anna ruusuja.

Meidän marssiessamme, marssiessamme, lukemattomat kuolleet naiset

itkevät laulumme kautta ikuista pyyntöään saada leipää,

taidetta ja rakkautta ja kauneutta, josta he raahustaessaan ovat kuulleet

Kyllä, me taistelemme leivän puolesta, mutta me taistelemme myös ruusujen tähden.

Suomalainen nainen on kultturelli

Miten onkaan henkeä tässä maassa viljelty! Se ei ole ollut vain porvarisnaisten etuoikeus, vaan merkittävä osa suomalaista työväenliikettä. Vapaan sivistystyön piirissä, työväenopistoissa, on opeteltu tieteitä ja taiteita. Iltamissa ja ohjelmallisissa kokouksissa on perehdytty runouteen, musiikkiin, tehty teatteria ja ajateltu ääneen monenmoisia henkeviä ja filosofisia kysymyksiä.

Parhaillaankin lähtökuopissa koronan väistymistä innolla odottaen ruopii monta ehtaa kulttuurimummoa, valmiina lastaamaan paikallisen sydänyhdistyksen aktiivit bussiin ja karauttamaan maakuntakeskuksen teatteriin katsomaan porukalla taidetta.

Miten moni on lukenut lapsilleen, jotta nämä saisivat rikkaan sanavaraston ja monipuolisen ymmärryksen. Vienyt lapsiaan monenmoisiin harrastuksiin, jotta nämä saisivat hyvät eväät elämään. Sillä siitäkin on kulttuurissa ja taiteessa kyse: saada välineet ilmaista itseään ja ymmärtää toista.

Eikä tämä hengen jalostus, viljely, ruokkiminen ja rikastus lopu, vaan pitkin ikää mennään ryijynäyttelyyn kokemaan uutta, käydään kielikursseilla. Lauletaan porukalla bussissa hämmästyttävä määrä maakuntalauluja. Kuka osaa Keski-Pohjanmaan maakuntalaulun? No sinä, kun opettelet!

Kulttuurimummo on jatkuvan oppimisen elävä esimerkki. Muodollinen koulutus, siinäkin toki suomalaiset tytöt ja naiset ovat mestariluokkaa, mutta tämän lisäksi ihan omaksi iloksi halutaan kehittyä ihmisenä. Viisastua.

Suomalainen nainen, sinä olet ruusu!

Usein me Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:ssä puhumme kulttuurin ja taiteen merkityksestä sen välinearvon kautta. Hyvinvointi, terveys, oppiminen, osallisuus – kaikki se on tärkeää. Mutta kyllähän kulttuurinystävät tietävät, että sillä selittämättömällä on itseisarvonsa.

Siellä ryijynäyttelyssä pää kenossa ihmetellen ollaan taiteen ja ihmisyyden yhteisellä isolla asialla, jonka merkitys pakenee sanallistamista. Me vain tiedämme, että tämä on tärkeää. Me puolustamme sitä. Me teemme sitä. Me osallistumme. Kuten Litku Klemetti biisissä Sinä tiedät sen viisaasti laulaa: ”Kukat on kauniita ja kaikki kaunis on pyhää”. Sinä, suomalainen nainen, olet kaunis ja pyhä.

Rosa Meriläinen