Suomalainen kulttuuripolitiikka asettuu eurooppalaiseen kontekstiin – tai toisinpäin
Tänä vuonna on päätetty sekä uusi kulttuuripoliittinen selonteko ohjaamaan suomalaisen kulttuuripolitiikan tulevaisuutta, että komission kulttuurikompassi strategisen kulttuuripolitiikan ohjaavaksi asiakirjaksi koko EU:n tasolla.
Yhteinen tavoite on vahvistaa kulttuurin asemaa identiteetin ja tulevaisuuden tekijänä
Euroopan komission marraskuussa 2025 julkaisema Culture Compass for Europe pyrkii vahvistamaan kulttuurin asemaa koko Euroopan unionin politiikassa. Kompassi korostaa neljää keskeistä suuntaa, joita ovat eurooppalaisten arvojen ja kulttuurioikeuksien vaaliminen, taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten tukeminen, kulttuurin hyödyntäminen kilpailukyvyn, resilienssin ja yhteisöllisyyden vahvistajana sekä kansainvälisten kulttuurisuhteiden ja kumppanuuksien edistäminen. Tavoitteena on luoda kokonaisuus, jossa kulttuuri nähdään Euroopan identiteetin ja tulevaisuuden keskeisenä osatekijänä.
Suomen tuore kulttuuripoliittinen selonteko suuntaa kulttuuripolitiikkaa pitkälle tulevaisuuteen ja kuvaa kulttuurin roolia yhteiskunnallisena muutosvoimana, joka lisää hyvinvointia, sivistystä ja osallisuutta. Selonteossa korostetaan kulttuurin kuuluvan kaikille ja sen merkitystä sosiaali-, elinkeino- ja koulutuspolitiikan tukena. Samalla selonteko pyrkii vahvistamaan kulttuurialan kestävyyttä, työoloja ja pitkäjänteistä rahoituspohjaa. Linjaukset ovat monin paikoin hyvin yhdenmukaisia EU:n Culture Compassin kanssa, mutta niiden painotukset ovat erilaisia. EU rakentaa kulttuuripolitiikkaansa eurooppalaisen identiteetin, monimuotoisuuden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta, kun taas Suomi painottaa kulttuurin roolia kansallisena hyvinvointia, sivistystä ja aluekehitystä vahvistavana kokonaisuutena.
Suomen ja EU:n tavoitteet täydentävät toisiaan monella tavalla. Suomen selonteon vahva korostus kulttuurin roolista hyvinvoinnissa resonoi EU:n pyrkimysten kanssa, joissa kulttuuri nähdään osana demokratiaa, arvoja ja yhteiskunnallista resilienssiä. Samalla Suomen kansallinen näkökulma, joka sitoo kulttuurin osaksi aluekehitystä, sivistyspolitiikkaa ja paikallista elinvoimaa, tuo eurooppalaiseen keskusteluun uusia painotuksia, jotka keskittyvät kulttuurin vaikutuksiin ihmisten arjessa.
Mitä Suomi voisi antaa kulttuuripoliittiseen keskusteluun EU:ssa?
Suomella olisi hyvät mahdollisuudet tuoda selonteon vahvuuksia EU-keskusteluun ja vaikuttaa unionin kulttuuripolitiikan kehitykseen. Suomen kannattaa ensinnäkin nostaa esiin kulttuurin merkitys hyvinvointipolitiikassa. Selonteon korostama kulttuurin ja taiteen yhteys ihmisten hyvinvointiin, sosiaaliseen osallisuuteen ja terveyteen on eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen vahva ja olisi tärkeä lisä EU:n kokonaisajatteluun.
Toiseksi Suomi voi tuoda EU-tasolle kokemuksia siitä, miten kulttuuri kytketään aluekehitykseen, kuntapolitiikkaan ja paikalliseen elinvoimaan. Tämä täydentäisi EU:n pyrkimystä luoda kulttuurista osa taloutta, kilpailukykyä ja yhteisöllisyyttä vahvistavaa politiikkaa.
Kolmanneksi suomalainen selonteko tukee EU:n tavoitetta parantaa taiteilijoiden ja kulttuurialan toimijoiden työoloja ja taloudellista asemaa. Tekijänoikeudet, kohtuullinen korvaus ja kulttuurialan työelämän laatu ovat teemoja, joissa Suomen kokemus hyödyttäisi EU:n omaa kehitystyötä.
Neljänneksi Suomi voi vahvistaa EU:n kulttuuripolitiikan demokratia- ja arvoulottuvuutta. Selonteon painotus sivistykseen, osallistumiseen ja kulttuurin yhdenvertaiseen saatavuuteen tuo EU:n kehykseen inhimillisiä ja yhteiskunnallisia tavoitteita, jotka täydentävät taloudellista ja kilpailukyvyn näkökulmaa.
EU voi auttaa meitä mittaamaan onnistumistamme kulttuuripolitiikassa
EU:n Culture Compass -kehikkoon kuuluu uusi raportointimalli, EU State of Culture Report, sekä kulttuuritietokeskus ja rakenteellinen vuoropuhelu kulttuurista. Näillä instrumenteilla seurataan kulttuurialan tilaa, taiteellista vapautta, saavutettavuutta ja kulttuurin taloudellista ja sosiaalista merkitystä.
Suomen kulttuuripoliittinen selonteko ei sisällä samanlaista eurooppalaista mittaristoa, vaan sen tavoitteet ovat luonteeltaan strategisia ja riippuvat poliittisista päätöksistä ja kansallisesta rahoituksesta. Silti suomalaiset mittarit voidaan luontevasti linkittää EU:n raportointirekisteriin ja sitä kautta eurooppalaiseen vertailuun. Tämä parantaisi tiedon laatua ja tukisi sekä kotimaista että eurooppalaista päätöksentekoa, sillä EU:n tuottama vertailutieto auttaisi arvioimaan, miten hyvin selonteon tavoitteet toteutuvat käytännössä.
Kokonaisuutena Suomen kulttuuripolitiikan ja EU:n Culture Compassin välillä on paljon synergiaa, ja Suomi voisi olla EU:n kulttuuripoliittisen uudistumisen aloitteellinen, hyvinvointiin ja sivistykseen nojaava jäsenvaltio.
