Ukrainan sodan opetukset kulttuuriperinnön merkityksestä

Valmiuslain mukaan muistiorganisaatioissa, kuten museoissa on yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittistä henkilöstöä. Tämä voi yllättää, mutta todellisuudessa kyse on koko kansakunnan selviytymiskyvystä.

Suomen turvallisuusstrategia sanoo sen selvästi: “Kulttuuri on keskeinen ihmisen identiteettiä ja omanarvontuntoa muovaava tekijä. Vahva identiteetti lisää yhteisöllisyyttä ja kykyä sitoutua yhteisiin päämääriin.” Juuri tästä syystä kulttuuriperinnön suojeleminen ja kulttuuripalveluiden turvaaminen on kriittinen tehtävä kriisiaikoina.

Venäjä on systemaattisesti tuhonnut kulttuuriperintökohteita Ukrainassa

Jos joku epäilee, kuinka tärkeää kulttuuriperintö todella on, kannattaa katsoa Ukrainaan. Venäjän hyökkäyssota on systemaattisesti tuhonnut kulttuuriperintökohteita: Unescon mukaan jo satoja kirkkoja, museoita, teattereita ja kirjastoja on vaurioitunut tai tuhoutunut. Kun Harkovan historiallinen museo menettää kokoelmiaan pommituksissa tai kun Mariupolin draamateatteri sortuu, kyse ei ole vain kivistä ja esineistä. Kyse on kansakunnan muistista, identiteetistä ja toivosta.

Kulttuuriperinnön tuho on isku suoraan ihmisten yhteisöllisyyttä vastaan. Se on yritys riistää kansalta sen juuret ja kertoa, ettei sen tarinaa ole olemassa. Siksi kulttuuriperinnön suojeleminen on osa turvallisuutta – aivan kuten rajojen puolustaminen. Kulttuuriperintö on elintärkeä osa henkistä kriisinkestävyyttämme ja tulevaisuuttamme.

Kulttuuriperintötyön tehtävät poikkeusoloissa

Kansallisesti merkittävät kokoelmat ja kohteet on turvattava kaikissa oloissa. Ukrainan sodan esimerkit muistuttavat, että varautuminen ei ole teoreettista vaan konkreettista. Lvivin kaltaisten kulttuurihistoriallisesti merkittävien kaupungin julkisten veistosten suojaaminen on ollut ja on vaativaa ammattilaistyötä.

Päätökset ja suojeluprosessit eivät pysähdy kriiseissä, vaan jatkuvat myös poikkeusoloissa. Museoammattilaiset pitävät huolen siitä, että osaamme säilyttää arvokkaimmat asiat. 

Lisäksi poikkeusoloissa on säilytettävä kaikenlaiset kulttuuripalvelut. Ihmiset tarvitsevat kulttuuria selvitäkseen henkisesti. Digitaaliset kulttuuripalvelut ylläpitävät toivoa ja yhteenkuuluvuutta myös suljettujen ovien takana. Tätä saimme koronan aikana harjoitella.

Kulttuuri pitää meidät pystyssä

Ukraina on osoittanut, että vaikka rakennukset tuhoutuvat, ihmiset jatkavat laulamista kellareissa, maalaamista raunioiden keskellä ja kirjoittamista sotapäiväkirjoihin. Kulttuuri on juuri se voima, joka pitää kansakunnan pystyssä ja ihmiset järjissään huolten keskellä.

Meidän on suojeltava omaa kulttuuriperintöämme ja tunnistettava sen kriittinen merkitys. Se ei ole vain menneisyyden muistamista, vaan tulevaisuuden mahdollistamista.