Vapaan taiteen maa Suomi

Kansainvälistä demokratiapäivää vietetään 15. syyskuuta. Kulttuurin näkökulmasta päivään sopii tänä vuonna erityisen hyvin yksi sana: vapaus.

Kesäkuussa Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission puheenjohtajat allekirjoittivat yhteisen kulttuurijulistuksen Europe for Culture – Culture for Europe eli Eurooppa kulttuurin puolesta ja kulttuuri Euroopan puolesta. Julistuksen kahdestatoista eurooppalaisen kulttuuripolitiikan periaatteesta ensimmäinen on taiteellisen ilmaisun ja luomisen vapaus.

Järjestys on kiinnostava. Eurooppa lähtee liikkeelle vapaudesta. Taiteen vapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan hienoista saavutuksista. Taiteilijalla on mahdollisuus etsiä, kokeilla, kyseenalaistaa ja kuvitella. Taide voi olla kaunista, vaikeaa, hauskaa, outoa, yhteiskunnallista tai täysin omissa maailmoissaan. Juuri vapaudesta syntyy sen voima – ja usein myös jotakin, mitä kukaan ei olisi osannut etukäteen tilata.

Tähän liittyy kulttuuripolitiikan ehkä kiinnostavin tehtävä. Poliittisilla päätöksillä voidaan rakentaa olosuhteita luovuudelle, vaikka lopputulosta ei tunneta ennalta. Suomessa tätä on tehty pitkään. Koulutusta, tiedettä, taidetta ja kulttuuria on pidetty osana sivistysvaltion rakentamista yli hallituskausien ja puoluerajojen. Se kertoo pitkäjänteisestä ajattelusta: tämän päivän päätöksillä voidaan mahdollistaa jotakin, jonka merkitys näkyy vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.

Luovuuden arvo on myös yllätyksissä

Politiikassa vaikutuksia täytyy arvioida. Myös kulttuurista tiedetään yhä enemmän: se synnyttää työtä ja taloudellista kasvua, vahvistaa alueiden elinvoimaa, lisää hyvinvointia ja rakentaa Suomen kansainvälistä kiinnostavuutta.

Taiteeseen kuuluu kuitenkin myös jotakin, jota on mahdotonta mahduttaa täydellisesti ennusteeseen. Vuonna 2026 emme tiedä, mikä nyt syntyvä teos muistetaan vuonna 2076. Emme tiedä, mikä uusi taiteellinen idea kasvaa kansainväliseksi ilmiöksi tai kuka tämän päivän nuorista tekijöistä tekee tulevaisuudessa jotakin, josta Suomi tunnetaan maailmalla.

Tiedämme vain, että uuden syntyminen tarvitsee mahdollisuuden. Siksi taiteen vapaudessa on pohjimmiltaan kyse myös luottamuksesta: luottamuksesta tekijöihin, osaamiseen ja siihen, että kaikkein kiinnostavimpia asioita ei aina pystytä suunnittelemaan valmiiksi.

Vapaus tarvitsee edellytyksiä

Taiteellinen vapaus tarvitsee ympärilleen toimivan kulttuurisen ekosysteemin. Tekijä tarvitsee osaamista, mahdollisuuksia työskennellä sekä väyliä teosten esittämiseen ja yleisöjen kohtaamiseen. Elävä kulttuuri puolestaan tarvitsee jatkuvuutta, monimuotoisuutta ja tilaa uudistua. Juuri tässä kulttuuripolitiikalla on suuri merkitys. Hyvät rakenteet antavat taiteelle tilaa tehdä sitä, missä se on parhaimmillaan: synnyttää uutta.

Suomella on tässä vahva perusta. Pitkä sivistysperinne, korkeatasoinen osaaminen ja kulttuurin asema osana yhteiskunnallista keskustelua ovat asioita, joiden varaan on hyvä rakentaa myös tulevaisuutta.

Kesäkuussa Eurooppa nosti taiteellisen ilmaisun vapauden yhteisen kulttuuripolitiikkansa ensimmäiseksi periaatteeksi. Se on hieno muistutus myös meille Suomessa. Vapaa yhteiskunta antaa tilaa ajatuksille, joita ei vielä ole ajateltu, ja taiteelle, jota ei vielä ole tehty. Kansainvälisenä demokratiapäivänä sitä kannattaa juhlia! Vapaan taiteen maa on vapaa maa.