Kulttuuri vahvistaa auttamisen tahtoa ja taitoa
Vaikka henkinen kotivara olisi kuinka kunnossa, me tiedämme kaikkien kohtaavan heikkoja hetkiä. Jos yrittää rakentaa kokonaismaanpuolustusta sellaisen ajatuksen varaan, että ihmiset kyllä kestävät mitä vain, niin se on kyllä juoksuhiekalle tehty linnoitus.
Henkisen kriisinkestävyyden todellinen koetinkivi on se, haluammeko vain pelastaa oman nahkamme, vai viriääkö meissä avuliaisuuden henki.
Kaikki tarvitsevat tukea
Kukin putoaa vuorollaan polvilleen ja hyvä yhteisö auttaa nousemaan. Kaikki eivät ole valmiiksi nuoria ja terveitä. Meidän on siis kestettävä yhdessä, toinen toistamme auttaen. Yksi Ukrainan tärkeitä opetuksia on se, miten strategisesti presidentin johtamana se on hyödyntänyt kulttuuria pitääkseen kansakunnan yhtenäisenä ja saadakseen muun maailman sympatiat pidettyä Ukrainan puolella.
Ukraina on upea kulttuurikansa, joka on kyennyt järjestämään taidenäyttelyitä, konsertteja ja teatteriesityksiä sodan keskellä. Pommisuojissa on laulettu yhdessä, ja lapset ovat saaneet piirtämällä kertoa kokemuksistaan. Perinnekäsityöt on nostettu kunniaan, jotta kaikki muistavat mikä on Ukraina ja sen kulttuuri.
Ukrainalaiset taiteilijat ovat kiertäneet maailmaa keräämässä varoja ja kertomassa kotimaastaan. Kävin kerran ukrainalaisen bilebändin konsertissa, joka oli ratkiriemukas huumoripläjäys, mutta senkin jälkeen solisti astui lavan reunalle kertoi mitä sota hänen kotimaassaan tarkoittaa ja miksi on tärkeää, että Suomi jatkaa tukeaan Ukrainalle. Hän myös suoritti keräyksen. Tuskinpa yleisössä oli ketään, joka ei olisi siinä hetkessä hyvällä mielellä omastaan antanut.
Vapaaehtoistyö vaatii rakenteita
Erilaisista maailman kriiseistä tiedetään, että yleensä ihmisissä viriää hädän hetkellä valtava auttamisen palo. Vaikka olemme nähneet uutiskuvissa mellakoita, joissa luonnonmullistuksen yhteydessä väkijoukot murtautuvat kauppoihin ryöstelemään, kyse on ikävistä lieveilmiöstä. Suurempi ilmiö on järkevästi toimivat ihmiset, jotka auttavat toinen toisiaan.
Kokonaismaanpuolustuksen osalta on hyvä ymmärtää, että vapaaehtoisuuden varaan rakentuva auttamistahto tapaa lopahtaa muutamassa kuukaudessa. Siksi se on organisoitava ammattitaitoisesti, ja siihen on puhallettava säännöllisesti liekkiä. Yhteiset elämykset kulttuuri- ja urheilutapahtumissa on tähän tepsivä keino. Mikään ei voita sitä hengennostatusta, jonka yhteislaulu stadionilla antaa.
Kriisin jälkeen alkaa toipuminen ja nousu
Henkisen kriisinkestävyyden yksi osa-alue on kriisienjälkeinen aika, eli miten toivumme kriisistä. Se vaatii kipeiden kokemusten käsittelyä ja korjaavia kokemuksia. Tässä jälleen taide näyttää voimansa.
Minua on voimakkaasti puhutellut Suomen Kulttuurirahaston tarina. Pieni ja talousvaikeuksissa ponnisteleva Suomi ajatteli nousevansa sodan kärsimyksistä satsaamalla tieteeseen, taiteeseen ja kansalaistoimintaan. Suomen Kulttuurirahaston pääoma hankittiin kansalaiskeräyksillä, joihin ihmiset antoivat vähästään.
Osallistuin viime vuonna Lapin kulttuurifoorumiin, jossa kuulin erään Lapin rahaston hallituksen jäsenen etsineen vanhoista asiakirjoista, olisiko joku hänen suvustaan Sodankylässä lahjoittanut rahastoon. Ja löytyihän sieltä nimi, titteli ja lahjoituksen määrä: koululainen oli merkinnyt antavansa 1,50 markan lahjoituksen. Sen alkupääoman turvin on vaalittu tämän kansan sivistystä jo usean sukupolven ajan. Toinen toiseemme ja yhteiseen asiaamme uskoen.
