Kulttuuri ja taide yksinäisyyden torjujana
Torjutaan yksinäisyyttä yhteisöllisyyden kautta
Menestyvä kunta huomioi yksinäisyyden ja siihen puututaan panostamalla erilaisiin yhteisöllisyyttä lisääviin asioihin, joita ovat esimerkiksi taide, kulttuuri, kirjastot, sivistys, liikunta ja muut harrastukset.”, näin lukee kuntapäättäjän työkirjassa, jota parhaillaan Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL ja Sivistystyöntekijät ry Sivista yhdessä viimeistelevät. Se sujahtaa postissa laajalla jakelulla kuntapäättäjille vielä tämän vuoden puolella.
Yksinäisyys on kansanterveysongelma
Yksinäisyys on ollut yksi tämänkin viikon tärkeistä yhteiskunnallisista keskustelunaiheista: kouluterveyskyselystä kävi ilmi, että erityisesti tyttöjen yksinäisyys on jo niin mittavaa, että kyseessä on vakava kansanterveysongelma. Samaan aikaan tuli Talous ja nuoret TATn raportti nuorten ammattihaaveista. Siitä käy ilmi, että kulttuuri ja viihde on yksi tyttöjen suosikkialoista. Jopa 28 % tytöistä haaveilee urasta kulttuurin ja viihteen palveluksessa. Myös koululaiskyselyistä tiedetään, että kulttuuriharrastukset kiinnostavat laajasti tanssista valokuvaukseen. Kulttuuri siis kiinnostaa – ja mikä parasta, se auttaa.
Taide ja taiteellinen toiminta on tutkimuksissa liitetty lukuisiin positiivisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, kuten sosiaalisen osallistumisen ja osallisuuden lisäämiseen, syrjäytymisen vähentämiseen sekä yksinäisyyden lievittämiseen. Taiteellisen toiminnan myötä on mahdollista oppia ja kehittää sosiaalisia taitoja, saada tukea ja rakentaa verkostoja, joita voi monin tavoin hyödyntää jokapäiväisessä elämässä.
Täältä löytyy tietokortti kulttuurin ja taiteen vaikutuksista sosiaaliseen hyvinvointiin, kuten yksinäisyyteen: https://kulttuurijataide.fi/wp-content/uploads/2019/01/Taiteen-ja-kulttuurin-vaikutukset-sosiaaliseen-hyvinvointiin-tietokortti-21112017-1.pdf
Nuorten pitää saada hyvää taidetta ja taidekasvatusta
Kaikilla nuorilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä ja kokea kulttuuria ja taidetta. Löytää se oma juttu, jonka avulla tulla nähdyksi ja kuulluksi. Löytyisi merkityksellisyyttä ja usein myös samankaltaisten yhteisö. Itselleni erilaisena nuorena ilmaisutaidon lukio oli se paikka, jossa sai rauhassa olla kummallinen ja keskustella muiden mustaksi värjättyjen jurottajien kanssa kirjallisuudesta. Omaa porukkaa ei löydä, jos tarjonta on liian niukkaa ja vain kuvitteellisen keskivertonuoren mukaan suunniteltua.
Nyt on kuulunut huolestuttavia tietoja harrastamisen Suomen mallin etenemisestä siltä osin, että koulutetut taideharrastusten opettajat ovat ikään kuin liian kalliita mahtumaan malliin sisään. Kulttuuripolitiikassa ei kuitenkaan koskaan saa unohtaa laatua, joka väistämättä maksaa. Puolivillainen, keskinkertainen ja kädenlämpöinen ei anna tyydytystä, ei toimi.
Joskus tuntuu, etteivät sinänsä ihan kulttuurimyönteiset päättäjät hoksaa, mikä siinä kulttuurissa oikein maksaa. Minäpä kerron. Ammattilaiset maksaa.
Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Avainsanat: