Nuorten kesät eriarvoistuvat – kaikki tarvitsisivat kesätöitä ja hengailua ikätovereiden kanssa

Suomalaiset nuoret harrastavat enemmän omaehtoisesti kuin ohjatusti. Liikunta kuuluu suurimman osan viikottaiseen arkeen, mutta myös taidetta ja kulttuuria harrastaa lähes puolet nuorista. Kulttuuriharrastusten vahvuuksiin kuuluu se, että tutkitusti kiusaamista ja syrjintää on vähän ja lähes kaikki saavat uusia kavereita harrastuksestaan. Tämä tieto löytyy Kulttuuriharrastusten koetut vaikutukset 2024 -tutkimuksesta.

“Kokonaisuudessaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että taide- ja kulttuuriharrastukset ovat liikuntaharrastuksia saavutettavampia vähemmistöihin identifioituville nuorille.”, todetaan myös tuoreessa Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2024 -julkaisussa. Kulttuuri- ja taideharrastusten yhteiskunnalliseen asemaan ei voi olla vaikuttamatta se, että ne ovat erityisesti tyttöjen ja vähemmistöjen suosiossa.

Kesä, vapaa-aika ja eriarvoisuus

Kesänviettoa koskevat havainnot avaavat kirkkaan näkymän suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Kaikkien nuorten kesät eivät näytä samanlaisilta. Tekeminen, matkustaminen, harrastaminen ja sosiaaliset suhteet kasautuvat samoille nuorille, kun taas taloudellisesta niukkuudesta kärsivien, muunkielisten, vähemmistöihin identifioituvien ja matalammin koulutettujen vanhempien lasten kesät ovat muita tyhjempiä.

Kesätyö nousee tutkimuksessa tärkeäksi osallisuuden ja toimijuuden lähteeksi. Se tarjoaa paitsi tuloja myös työelämätaitoja, itseluottamusta ja kokemuksen kuulumisesta yhteiskuntaan. On siksi huolestuttavaa, että kesätyön saaminen ei ole kaikille nuorille itsestäänselvyys. Esteet eivät usein liity osaamiseen, vaan rakenteisiin: kielivaatimuksiin, suhteiden puutteeseen ja epäluottamukseen työmarkkinoiden oikeudenmukaisuutta kohtaan.

Kyse ei ole yksilöiden vaan yhteiskunnan ongelmasta. Meidän on varmistettava, että jokaisella nuorella, joka haluaa tehdä kesätöitä, on siihen mahdollisuus. Tämä tarkoittaa myös positiivista erityiskohtelua. Kulttuuri- ja taideala on työvoimavaltainen toimiala ja siten keskeinen osa ratkaisua. Meillä on sekä mahdollisuus että vastuu tarjota kesätyötä myös niille nuorille, joilla ei ole aiempaa työhistoriaa tai joiden äidinkieli ei ole suomi.

Vapaa leikki, hengailu ja ohjauksen lisääntyminen

Suomessa on pitkään ajateltu, että vapaa leikki, kaveriporukoissa oleilu ja omaehtoinen tekeminen ovat lapsen ja nuoren kasvulle olennaisia. Tutkimuksen mukaan tällainen hengailu ja arkinen liike ovat kuitenkin vähentyneet ohjatun harrastamisen ja kotona vietetyn ajan lisääntyessä.

Tällä kehityksellä on myös myönteisiä puolia: alkoholin käyttö ja nuorisorikollisuus ovat vähentyneet. Kääntöpuolena ovat kuitenkin arkiliikunnan väheneminen, ikätoveriyhteisöjen kaventuminen ja vapaa-ajalle siirtyneet suorituspaineet. 

Tämä herättää kysymyksen: onko kunnilla ja muilla toimijoilla riittävästi tiloja ja rakenteita, joissa nuoret voivat olla ilman tavoitteita, maksullisuutta tai suorittamista? Tarjoammeko lapsille ja nuorille myös niitä taitoja, joiden avulla pidetään hauskaa ja juhlitaan yhdessä?

Musiikki ja nuorisokulttuurit identiteetin ytimenä

Tutkimus vahvistaa aiempaa käsitystä musiikin keskeisestä merkityksestä nuorten arjessa. Lähes kaikki nuoret kuuntelevat musiikkia, ja valtaosalle se on tärkeä osa identiteettiä, tunteiden säätelyä ja mielialaa. Musiikki auttaa käsittelemään vaikeita tunteita ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta, erityisesti tytöillä, nuorilla naisilla ja vähemmistöihin kuuluvilla nuorilla.

Nuorisokulttuurit eivät ole kadonneet, vaikka niiden nimet ja muodot ovat muuttuneet. Kiinnostukset kytkeytyvät edelleen musiikkiin, pukeutumiseen ja tapoihin olla maailmassa. Punk, K- ja J-pop, manga, anime ja cosplay tarjoavat monille nuorille väyliä haastaa normeja, etsiä yhteisöjä ja kokeilla identiteettejä, sukupuolta ja sen ilmaisua.

Sukupuoli ja harrastamisen eriytyminen

Tutkimus tuo selvästi esiin harrastamisen sukupuolittuneisuuden. Tytöt ja nuoret naiset harrastavat taidetta ja kulttuuria selvästi enemmän ja monipuolisemmin kuin pojat ja nuoret miehet. Erityisesti ohjattujen harrastusten kirjo on tytöillä laajempi.

Tätä voi tulkita merkkinä poikien ahtaammista kulttuurisista raameista: siitä, millainen tekeminen koetaan heille sopivaksi tai hyväksyttäväksi. Jos kulttuuriharrastukset eivät tunnu kutsuvilta tai saavutettavilta kaikille, menetämme samalla mahdollisuuksia vahvistaa osallisuutta ja hyvinvointia.

Yhdenvertaisuus vapaa-ajassa ei synny itsestään

Yksi tutkimuksen keskeisistä viesteistä on, että vapaa-aika ei ole irrallaan sosioekonomisista asemista. Taloudellinen niukkuus, vanhempien koulutustausta ja asumismuoto heijastuvat harrastamiseen, kesänviettoon, ystävyyssuhteisiin ja kokemukseen kuulumisesta.

Nuorten syrjäytyminen näyttäytyy ennen kaikkea ikätoverisuhteista ulos jäämisenä. Siksi vapaa-aika, kulttuuri ja mahdollisuus olla yhdessä eivät ole ”pehmeitä” kysymyksiä, vaan keskeinen osa yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta.

Tutkimus haastaa meitä katsomaan vapaa-aikaa rakenteellisena kysymyksenä: millaisia mahdollisuuksia, tiloja ja tukea tarjoamme – ja kenelle. Yhdenvertainen vapaa-aika ei synny itsestään, vaan vaatii tietoista politiikkaa, resursseja ja tahtoa purkaa esteitä.

https://kansalaisfoorumi.fi/julkaisu/kulttuuriharrastamisen-koetut-vaikutukset-2024-selvitys

https://edition.fi/nuorisotutkimusseura/catalog/view/1683/1900/7105