Taloudellisia realiteetteja esittävien taiteiden vapaalla kentällä 

Teatteri- ja orkesterilain ulkopuolinen esittävien taiteiden kenttä, ns. vapaa kenttä, muodostaa huomattavan osan suomalaisesta esittävien taiteiden ammattikentästä.  

Vapaan kentän toimijoiden rahoitus muodostuu usein Taiteen edistämiskeskukselta saatavasta harkinnanvaraisesta toiminta-avustuksesta. Toiminta-avustusten summat vaihtelevat 15 000 eurosta noin 200 000 euroon: toiminta-avustus riittää kattamaan vain muutaman henkilön työpanoksen vuoden ajaksi. Esimerkiksi vakituisesta näyttelijä-ensemblesta on turha haaveilla.  

Vapaan kentän toimijat saavat usein myös tukea kunnalta. Vapaan kentän ryhmät hakevat hankeapurahoja, tekevät produktioita taiteilijoiden henkilökohtaisten apurahojen avulla, sopeuttavat toimintansa jatkuvaan niukkuuteen ja karsivat kaikesta mistä pystytään. 

Entä omarahoitusosuus? Lipputulot? Yhteistyökumppanit? Yritysrahoitus? 

Jos vapaan kentän ryhmä on saanut taloutensa niin vakavaraiseksi, että on onnistunut palkkaamaan yhden vakituisen, kokopäiväisen työntekijän pyörittämään ryhmän tuotantoa ja hallintoa, on ryhmällä hyvät mahdollisuudet lähteä markkinoimaan, kasvattamaan yleisöpohjaa, etsimään yhteistyökumppaneita jne. Vai onko? Tuottaja hoitaa ensin vain muut juoksevat asiat: esimerkiksi produktioiden aikataulut, sopimukset, luvat, budjetoinnin, palkkahallinnon, verot, vakuutukset, vuokrat, ehkä alustavan kirjanpidon, viestinnän ja markkinoinnin – esittelytekstit, nettisivut, valokuvat, mainokset, somen, uutiskirjeet, ehkä lipunmyynnin, miettii opettajille tarjottavan lisämateriaalin, esityksiin liittyvät keskustelutilaisuudet ja muun yleisötyön.  

Onnellista on, jos ryhmällä on oma vakituinen tila, jossa he esiintyvät. Niillä, joilla ei ole, on tuottajan yksi tärkeistä töistä esiintymis- ja harjoitustilojen etsiminen. Tuottaja hoitaa usein myös yhdistysmuotoisten ryhmien hallitusten kokousten valmistelun, apurahahakemukset ja -tilitykset, toimintasuunnitelmat ja talousarviot.  

Siis rautalangasta: kun vapaan kentän ryhmissä tehdään jo olennainen ydintyö niukoilla resursseilla, ei niitä riitä lisärahoituksen etsimiseen. Jopa markkinoinnin perustoimintoihin ei ole välttämättä varaa, osaamista tai aikaa: mainospaikkojen ostamiseen ei riitä budjettia, ammattivalokuvaajan tai graafikon palkkaamiseen ei ole budjettia, joten mainoskuvista ei välttämättä saada yleisöä houkuttelevia, lippuja ei ole varaa laittaa suurten lippuvälittäjien kanaviin myyntiin, joten yleisö ei ”vahingossakaan” törmää niihin.  

Lopulta uupunut tuottaja saattaa heittää hanskat tiskiin ja lähtee etsimään muita töitä. Tilalle etsitään uusi henkilö, joka joudutaan perehdyttämään ryhmän toimintatapoihin ja töihin. Taloudellisen niukkuuden lisäksi on tapahtunut aivovuoto, eli kokemus- ja osaamisresurssi valuu hukkaan tuottajan uupuessa ja jättäessä ryhmän. 

Loppuunmyydyn menestysteoksen lyhyt matematiikka 

Mutta entä jos tilanne ei olekaan aivan näin toivoton? Entä jos kaikki meneekin aivan nappiin ja homma onnistuu: tuotannossa on työvoimaa ja resurssia, taiteilijat saavat työstään kunnollisen palkan – myös harjoituskaudelta – ja työ sujuu hyvin. Tulee taiteellinen voitto, jonka lehdistö ja yleisö huomaavat, liput myydään loppuun ja viimeisiä peruutuspaikkoja jonotetaan. Miksi tästä ei ollut aiemmin mitään infoa? Miksi täällä ei ole enemmän katsomopaikkoja? Miksi tästä ei järjestetä lisää esityksiä? 

Siinäpä se. Vapaan kentän ryhmä tuottaa produktionsa tarkasti laskien ja riskiä minimoiden: kuinka moneen esitykseen meillä on varaa, jos liput eivät myy, tai jos ne myyvät vain 50 %? Koska näyttelijät eivät ole vakituisella kuukausipalkalla, on soviteltava myös freelancereiden aikataulut: kuinka monta esitystä saamme viikkoihin mahtumaan ennen kuin pääosan esittäjän täytyy olla toisaalla töissä? Mitkä ovat esityskohtaiset kustannukset, miten kokonaisbudjetti reagoi, jos nostamme esitysmäärää vielä neljällä? Millainen on kohtuullinen lippujen hinta, niin että ihmiset eivät jätä lippuja ostamatta niiden kalleuden takia, mutta että me saamme omamme takaisin – ja mielellään palkkarahoja päälle? Entä olemmeko vuokranneet tilan, tai onko tekniikka vuokrattu – onko vuokrausaikoja mahdollista jatkaa ja millaisilla ehdoilla?  

Ilman vakaata ja riittävä julkista tukea teokset eivät kanna 

Vapaan kentän ryhmät tarvitsevat riittävän suurta julkista tukea, jotta ne voivat ensin vakiinnuttaa ja säännöllistää toimintansa. Ne tarvitsevat tukea, jotta voivat maksaa asianmukaisia palkkoja korkeasti koulutetuille ammattilaisille, tuotannolliselle, tekniselle ja taiteelliselle henkilökunnalle. Vakiintumisen jälkeen ne tarvitsevat tukea (sekä taloudellista että muunlaista) kehittyäkseen vielä paremmiksi, kehittääkseen organisaationsa tehokkaaksi ja tasa-arvoiseksi; houkuttelevaksi työpaikaksi taiteilijoiden, muun henkilöstön ja yleisön näkökulmasta.  

Kaisa Paavolainen 

vt toiminnanjohtaja
Teatterikeskus ry