Julkisen sektorin taide- ja kulttuurihankinnat elvytyskeinona
Tutkija Leevi Saari esittää 24 keinon työkalupakkia, jolla kuntien ja valtion kannattaa nostaa kulttuuri- ja taidealaa koronan aiheuttamasta taantumasta. Tässä blogissa esittelen kahta hänen ehdottamistaan keinoista.
Koko työkalupakin tiivistetyssä muodossa löydät täältä: https://kulttuurijataide.fi/wp-content/uploads/2021/05/24-keinon-tyokalupakki-kultturi-ja-taidealan-tukemiseksi-.pdf
Och samma på svenska: https://kulttuurijataide.fi/wp-content/uploads/2021/06/Verktygslada-med-24-satt-att-stodja-kultur-och-konstomradet-efter-covid19-pandemin.pdf
Julkisen sektorin taide- ja kulttuurihankinnat
Kunta voi järjestää kulttuuritapahtumia, toteuttaa kunnallisia kulttuuri- ja taideostoja ja rahoittaa uusia hankkeita. Näin julkinen sektori voi ylläpitää väliaikaisesti taiteen kysyntää lisäämällä omia ostojaan, kun kuluttajakäyttäyminen on varovaista edelleen sielläkin, missä kulttuuritapahtumia voi järjestää. Esimerkiksi yhteisbussiretkiä kesäteattereihin ei edelleenkään juuri tehdä.
Nykyisellään kunnat käyttävät rahaa kulttuuribudjetin puitteissa esimerkiksi järjestämällä tapahtumia, ostamalla taidetta, sekä tilaamalla erilaisia kulttuuripalveluja esimerkiksi varhaiskasvatukseen. Kulttuuripalvelujen ostaminen on myös tasaveroinen tukimuoto, jossa kulttuuritoimijat pääsevät aktiivisesti hyödyntämään ja ylläpitämään osaamistaan. Monelle taiteilijalle on ollut haastavaa ylläpitää ammattitaitoa ilman kontaktia elävään yleisöön. Monet kaipaavat nimenomaan konkreettisia työtilaisuuksia. Samalla kuntalaiset saavat kipeästi kaipaamiaan merkityksellisiä elämyksiä.
Kuntien tulisi siis vastasyklisesti kiihdyttää omaa kulttuurikulutustaan. Korostettu panostus kulttuurirahoitukseen pandemian jälkimainingeissa on investointi alueellisen kulttuuritoiminnan elinvoimaisuuteen tulevaisuudessa.
Jos jonkin toiminnan annetaan nyt kaatua, sitä ei ehkä voi enää saada takaisin. Kuitenkin tänäkin vuonna ovat useat vakiintuneet ja taiteellisesti korkeatasoiset festivaalit kamppailleet kuntapäättäjien kanssa rahoituksensa jatkuvuudesta. Olen kiertueellani ympäri Suomen kuullut melkoisia sankaritarinoita paikallisista aktiiveista, jotka ovat rahoituksen kokoon kursineet. Kiitos kaikille yhdistystoimijoille ja kuntapäättäjille, jotka härkäpäisesti puolustavat kulttuuria ja taidetta!
Vakituisten, osa-aikaisten taidealan työpaikkojen luominen kuntiin
Tutkija Leevi Saari toteaa yhdeksi kulttuuri- ja taidealan rakenteelliseksi ongelmaksi resilienssin puutteen. Sama havainto löytyy myös eurooppalaisesta raportista: https://voicesofculture.eu/wp-content/uploads/2021/07/VoC-Brainstorming-Report-Working-Conditions.pdf
Saari kirjoittaa, että ”monien resilienssin ongelmien juurisyy on vakinaisten työsuhteiden puute. Taiteilijapalkan lisäksi yksi mahdollisuus parantaa taiteilijoiden resilienssiä on osa-aikaisten taidealan työpaikkojen luominen kuntiin. Näissä rooleissa taiteilijat toimivat palveluntuottajina osa-aikaisesti. Tämä toisi toimeentuloon varmuutta, saattaisi taiteilijoita sosiaaliturvan piiriin ja säilyttäisi silti mahdollisuuden päätoimiseen taiteelliseen työskentelyyn.”
Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Avainsanat: