Kehittyykö kestävä kehitys – ja mikä on kulttuurin rooli siinä

Kulttuurin rooli kestävän kehityksen muutosvoimana on asetettu tavoitteeksi niin kulttuuripoliittisessa selonteossa kuin luovan talouden kasvustrategiassa. Kulttuurin hyödyntämistä suosittelee myös luontopaneeli.

Kestävän kehityksen seitsemäntoista Agenda2030- eli SDG-tavoitetta (pahoittelen sekavaa jargonia, mutta itse en ole sitä keksinyt), ne ruotsalaisen designerin suunnittelemat ihanan värikkäät laatikot, eivät toistaiseksi sisällä kulttuuria. Toki olemme pyrkineet valtavirtaistamaan kulttuuria muihin laatikoihin, mutta tosiasia on, että kun oma boksi puuttuu, kulttuuri usein puuttuu kestävän kehityksen pöydistä.

Miltä sitten näyttää kansainvälinen kestävän kehityksen politiikka? 

YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Agenda2030-tavoitteisiin, mutta valitettavasti toimeenpano on jäämässä vajaaksi. Vaikka edelleenkin Suomen virallinen painopiste on tavoitteiden toteuttaminen, on ilmiselvää, ettei ihmiskunta saavuta useimpia SDG-tavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Huonoiten menee rauha-laatikolla, mutta eipä ympäristöpolitiikkakaan ole ollut varsinaista voittokulkua.

Kestävän kehityksen tavoitteita kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Esimerkiksi jotkut ovat sitä mieltä, että tavoitteita on liikaa. Tämä kritiikki ei anna myötätuulta kulttuuritavoitteelle.

On mahdollista, että nykyisille tavoitteille annetaan jatkoaika vuoteen 2050. Se olisi linjassa kansainvälisten vuoden 2050 nettonollatavoitteiden kanssa. Tämä tarjoaisi samalla mahdollisuuden kolmeen väliarviointiin viiden vuoden välein vuodesta 2030 alkaen. Mikäli arvioinnit osoittavat, että edistyminen on myöhässä, tunnistetaan yhdessä sidosryhmien kanssa keskeiset toimenpiteet. Tämä voi toki olla toiveajattelua, mutta mitä parempaa meillä on kuin sopimusten neuvotteleminen ja niihin sitoutuminen.

YK:ssa neuvotteleminen ei ole varsinaisesti helppoa, joten voi olla että toinen mahdollinen skenaario, eli se että SDG-tavoitteita hiukan muuteltaisiin niin, että sinne voisi sujahtaa kulttuurille oma laatikko, on mahdotonta neuvotella. Koska neuvottelut ylipäänsä ovat solmussa. Mutta aivan yhtä mahdollista on se, että poliittisesti on mahdotonta vain todeta, että epäonnistuttiin ja annetaan jatkoaikaa vanhoille tavoitteille ja juuri siksi pienet rukkaukset olisivat poliittista realismia.

Toki on mahdollista, että kansainvälisen yhteisön tumput kerta kaikkiaan putoaa vuonna 2030, eikä mitään Agenda2030 -jälkeistä kestävän kehityksen kehikkoa ole. Vielä epätodennäköisempänä kuitenkin pidän sitä, että YK:ssa pystyttäisiin neuvottelemaan suurempi systeemin muutos kestävän kehityksen osalta. Siispä lähden siitä, että todennäköisesti syntyy jokin 2030+.

KULTA onkin ollut ahkera matkasaarnaaja eurooppalaisten kollegojen parissa, jotta kaikki me yhtenä rintamana pyrimme saamaan kotimaamme kulttuuritavoitteen taakse.