Kulttuurihyvinvointi ottaa paikkansa hyvinvointipolitiikassa
Kulttuurihyvinvointi on noussut viimeisen 15 vuoden aikana suomalaisen hyvinvointipolitiikan vakavasti otettavaksi osa-alueeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuore politiikka-analyysi osoittaa, että kulttuurihyvinvointitoiminta on paitsi ammattimaistunut, myös saanut tuekseen ohjelmia, lainsäädäntöä ja rahoitusrakenteita, jotka varmistavat sen juurtumisen osaksi palvelujärjestelmää.
(Kuvitus: Jutta Kivilompolo. Muokkaus: Andrea Soilander)
Kiitän erityisesti kulttuuriministerinä toiminutta Sampo Terhoa ja peruspalveluministerinä toiminutta Annika Saarikkoa heidän roolistaan kulttuurihyvinvointiyhteistyön vakiinnuttamisesta osaksi kahden ministeriön yhteistyötä.
Kulttuuri ehkäisee nuorten syrjäytymistä ja tukee mielenterveyttä
Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan taiteen ja kulttuurin keinoin tehtävää työtä, joka vahvistaa hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tutkimus on jo pitkään osoittanut kulttuurisen aktiivisuuden yhteyden parempaan elämänlaatuun, ja käytännön kokemukset tukevat tätä. Esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja mielenterveyden tukemisessa kulttuurihyvinvointi on tarjonnut toimivia ratkaisuja: etsivä kulttuurityö, taidelähtöiset menetelmät ja monialainen yhteistyö ovat saaneet tunnustusta myös eduskunnan sivistysvaliokunnalta.
Politiikkaohjelmien tasolla kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteys ei ole uusi asia. Hallitusohjelmissa se on ollut mukana jo vuodesta 2007. Viime vuosina kehitys on kiihtynyt. Kulttuurihyvinvointi sisällytettiin osaksi HYTE-kerrointa, joka kannustaa kuntia investoimaan hyvinvoinnin edistämiseen. Vuoden 2019 kulttuurilaki ja vuoden 2021 sote-järjestämislaki vahvistivat yhteistyövelvoitteita, ja vuoden 2022 täsmennys toi kunnille velvoitteen huomioida kulttuuri hyvinvointitehtävissään. Kulttuurihyvinvointi on nyt lakisääteistä.
Sote-järjestöissä tehdään merkittävää kulttuurityötä
Myös rahoituspohjaa on rakennettu määrätietoisesti. OKM:n kautta kulttuurihyvinvointiin kohdennetaan vuosittain noin 400–450 tuhatta euroa, STM:n kautta taas mm. IKO-hankkeisiin (Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille) ja STEA-avustuksiin on ohjattu merkittäviä summia. Vuosina 2020–2025 sote-järjestöjen kulttuurilähtöisiin toimintoihin myönnettiin yhteensä noin 37 miljoonaa euroa.
Edistys on huomattavaa, mutta haasteita riittää. Hyvinvointialueiden rakenteissa kulttuurihyvinvointi on vielä osittain marginaalissa, ja käytännön yhteistyötä kuntien ja järjestöjen kanssa täytyy vahvistaa. Analyysin mukaan tarvitaan myös konkreettisia tavoitteita ja seurantamittareita, jotta kehitystä voidaan arvioida luotettavasti.
KULTA ry:n näkökulmasta on selvää, että kulttuurihyvinvointi ei ole enää irrallinen hanke tai kokeilu, vaan se on osa yhteiskunnan perustaa. Kulttuurin avulla rakennetaan resilienssiä, ennaltaehkäistään ongelmia ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Nyt on aika varmistaa, että rakenteet ja resurssit tukevat tätä työtä pitkäjänteisesti. On syytä kirjata kulttuurihyvinvointi myös seuraavan hallituksen ohjelmaan.
Avainsanat: hyvinvointi, hyvinvointipolitiikka, kulttuurihyvinvointi, yhteisöllisyys
