Kulttuurihyvinvointia edistettävä joka hyvinvointialueella
Vaikka sosiaali- ja terveysministeriöllä on jonkinlainen rooli hyvien käytäntöjen levittämisessä sotessa, on kulttuurihyvinvointi lobattava jokaisella hyvinvointialueella erikseen. Tämä tarkoittaa sekä meidän järjestöjen tekemää vaikuttamistyötä, että niitä kulttuuritoimijoita, jotka haluavat saada omat palvelunsa osaksi sosiaali- ja terveyshuoltoa.
Hyvinvointialueet ovat keskenään hyvin eri vaiheessa siinä, miten pitkällä valmistelu kulttuurihyvinvoinnin osalta – tai ylipäätään – on. Joissakin paikoissa on ollut jo vuosia toiminnassa kulttuuritoimijoiden eläväinen Taikusydän-alueverkosto, joka tuntee keskeiset sote-toimijat hyvin. Kulttuuritoimijat osataan kutsua mukaan järjestöjen ja viranhaltijoiden vuoropuhelua edistäviin rakenteisiin ja alueella on jo valmiiksi valmisteltu kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa. Sitten on alueita, joissa kulttuuritoimijat eivät vielä tiedä missä mennään ja kenen toimesta. Valtakunnallista neuvoa ei voi antaa, vaan valitettavasti jokaisella alueella toimijoiden on uitava sisään omalla tyylillä. Osattava soittaa oikeille tyypeille.
Tänä vuonna 25.2. opetus- ja kulttuuriministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö julkaisivat yhteisen raportin kulttuurihyvinvointipalveluista kunnissa ja hyvinvointialueilla. Raportista käy ilmi, että sekä kulttuurilähetteiden määrä, taloudellisen tuen määrä että palveluohjauksen määrä ovat erittäin epäselviä ja vaikeita mitata. ”Suurin osa vastaajista ei pysty tai halua ilmoittaa lukemia”, raportissa todetaan kulttuurilähetteestä.
Raportissa todetaan, että Suomessa kulttuurihyvinvointitoiminnan mittakaava on vielä monin paikoin vaatimaton ja toiminnan järjestämisen tapa epäselvä. Loikkaus paikallisesta, kokeiluihin perustuvasta toiminnasta on suuri, jos tavoitteena on systemaattinen, vaikuttavuudeltaan osoitettu ja yhtenäisin kriteerein toteutettava palvelu.
Sosiaali- ja terveyspolitiikassa on ikuinen huoli rahan riittävyydestä, eikä sote-menojen nousulle näy toistaiseksi loppua. Kilpailu resursseista on siis kovaa. Siksi on tärkeää, että jokainen kulttuurihyvinvointitoimija pystyy osoittamaan oman toimintansa vaikuttavuuden. Tieteellinen tutkimus on tässä a ja o. Vastuulliset päättäjät osoittavat rahoitusta tietysti niihin asioihin, jotka takuulla vaikuttavat. Siksi on tärkeää, että kulttuurihyvinvointihankkeissa olisi myös tutkimusosuus. Sirpaleisuus ja paikoin suoranainen kotikutoisuus toistaiseksi vielä estää alan vaikuttavuuden mittaamista ja siten johtamista.
Kulttuurihyvinvointipooli on toteuttamassa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Taideyliopiston kanssa tutkimushanketta kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisesta arvioinnista. Se toivottavasti toimii valmistuttuaan hyvänä työkaluna kaikille, jotka haluavat kulttuurihyvinvointia edistää. Tähän asti näyttö kulttuurihyvinvointitoiminnan talousvaikutuksista on ollut vähäistä. Se on heikentänyt kulttuurihyvinvointitoiminnan painoarvoa päätöksenteossa, vaikka periaatteessa moni päättäjä jo tietääkin, että yleisesti ottaen kulttuuri ja taide edistävät ihmisen hyvinvointia ja terveyttä.
Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Avainsanat: hyvinvointialue, kulttuurihyvinvointi, sosiaali- ja terveysministeriö, sote, taikusydän