Läheltä kauas

Taiteen ja kulttuurin voima syntyy kohtaamisissa. Pitkään harjoitellun ja tehdyn esityksen tai teoksen merkitys kirkastuu vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Suomen kulttuuri- ja taidepolitiikan pitkää linjaa kuvaa tavoite siitä, miten voimme lisätä näitä kohtaamisia – luoda parempia työskentelyn edellytyksiä yhä useammalle taiteen- ja kulttuurin tekijälle sekä tuoda kulttuurin yhä useamman suomalaisen ulottuville.

Historiallisesti tarkasteltuna ensivaiheessa Suomeen perustettiin vahvat kansalliset taidelaitokset, joiden merkitys on edelleenkin keskeisen tärkeä. Toisessa vaiheessa, osana hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista, eri puolille Suomea syntyi vahva valtionosuusteattereiden-, orkestereiden ja -museoiden verkosto.  Viimeisin taide- ja kulttuuripolitiikan trendi on ollut taitelijapolitiikan nousu, jossa korostuvat itsenäisten taitelijoiden ja vapaiden ryhmien toiminnan tukeminen. Yhä useampi nuoremman polven tekijä haluaa toimia vapaana taitelijana.

Nämä lähemmäs ihmistä otetut askeleet ovat tukeneet taiteen ja kulttuurin ammattilaisuuden edellytyksiä, monipuolistaneet suomalaista kulttuuritarjontaa ja tuoneet kulttuurin ihmisten ulottuville asuinpaikasta riippumatta. Samalla kulttuuri- ja taidepolitiikan perusyksiköiksi ovat nousseet lähellä ihmisiä toimivat kunnat. Kunnat ovat sekä taloudellisesti että toiminnallisesti merkittävin kulttuuritoimijamme.

Erilaisten selvitysten mukaan suomalaiset ovat hyvin tyytyväisiä kunnallisiin kulttuuripalveluihin. Silmiinpistävää on, että kaikkein tyytyväisimpiä ovat palvelujen aktiivisimmat käyttäjät. Positiiviset kulttuurikokemukset luovat halun nähdä ja kokea uutta. Kaikkein vähiten kulttuuri resonoi haja-asutusalueilla, joissa tarjonta on kaikkein vähäisintä.

Korona-aikana kulttuuri on ollut pahiten kärsivien alojen joukossa. Kokoontumisrajoitukset ovat estäneet ammatinharjoittamisen. Valtion ja kuntien mittavista satojen miljoonien eurojen panostuksista huolimatta instituutioiden ja taitelijoiden taloudellisia menetyksiä ei ole voitu korvata, vaan tuet ovat rakentaneet siltaa yli pahimman.

Vaikeimmallakin hetkellä on osattava katsoa tulevaisuuteen. Korona-aikana syntynyt uhka meille kaikille tärkeän taiteen ja kulttuurin menettämisestä on vahvistanut ymmärrystä kulttuurin merkityksestä. Samalla on syntynyt patoutunutta kulttuurikysyntää ja ymmärrystä siitä, että tarvitsemme kulttuuria rakentaessamme Suomelle suuntaa ja tietä kriisistä kohti tulevia vuosikymmeniä. Kulttuurin, ihmisyyden ja luovuuden kasvulle ei ole olemassa rajoja.

Näistä lähtökohdista olen laittamassa liikkeelle laaja-alaista kulttuurin tulevaisuustyötä, jota on tarkoitus tehdä yhdessä taiteen ja kulttuurin kentän sekä tutkijoiden kanssa. Tarkoituksena on löytää vastauksia siihen, miten kulttuurin tarjontaa voidaan monipuolistaa ja uusia mahdollisuuksia, kuten teknologioita voidaan hyödyntää aiempaa paremmin. Emme palaa taiteen ja kulttuurinkaan saralla samanlaiseen maailmaan, josta lähdimme.

Kulttuurin positiivista rakennemuutosta on tarkoitus tukea Suomen kestävän kasvun ohjelmassa kulttuurille ja luoville aloille varatusta 40 miljoonan euron kokonaisuudesta. Lisäksi Suomeen perustetaan kulttuurin ja luovan alojen rahasto, jota valtio on valmis pääomittamaan 15 miljoonalla eurolla.

Muutos syntyy alhaalta ylöspäin. Näin kuntien ja paikallisen tason merkitys tulevaisuuden kulttuuripolitiikassa on aivan keskeinen. Vuonna 2023 voimaan astuvan sote- ja maakuntauudistuksen myötä kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi nousevat koulutuksen, elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävät. Kulttuuri on näitä kaikkia kysymyksiä yhdistävä tekijä. Tulevien kunnanvaltuustojen yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin taiteen ja kulttuurin uuden nousun edellytysten luominen.

Annika Saarikko

Tiede- ja kulttuuriministeri