Lisää kulttuurin ja taiteen harrastajia Suomeen! 

OKM on vastikään julkaissut harrastamisen strategian. Luin sen sillä ajatuksella, että antaako se välineitä kaventaa eri väestöryhmien eroja kulttuuriosallistumisessa, luoko se kasvua kulttuuriin ja taiteeseen? Harrastustoiminnasta kun tapaa ponnistaa niin yleisömme kuin tekijämmekin – lisäksi se työllistää kulttuurin ammattilaisia. Strategian valmistelussa on ollut KULTA ry:n jäsenistä mukana Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ry. 

Harrastamisen strategialla on neljä painopistettä, joista kulttuuriosallistumisen lisäämistä tukee ”huomio erityistä tukea tarvitseviin/aliedustettuihin ryhmiin ja vähävaraisten perheiden harrastusmahdollisuuksiin. Johonkin vähemmistöön kuuluvat nuoret harrastavat selvästi vähemmän kuin muut.  

Painopiste koulun yhteydessä olevien harrastusmahdollisuuksien lisäämisestä etenee esimerkiksi osana taiteen ja kulttuurin kärkihanketta laadittua harrastustuntimallia. Siihen esitetään strategiassa 10 miljoonan euron lisämäärärahaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Lapset ja nuoret itse kyselytutkimuksessa toivovat harrastuksia koulun yhteyteen ja keinoja strategiassa on nimetty useita. Tämä on suuri mahdollisuus löytää uusia harrastajia! 

Strategiassa ei keskitytä intensiiviseen ja tavoitteelliseen, usean kerran viikossa tapahtuvaan harrastamiseen, joka on kuitenkin se meininki, jolla ammattitaiteilijoita tehdään. On kuitenkin hyvä muistaa, kun tätä asiaa omassa kunnassaan edistää, että laki kuntien kulttuuritoiminnasta säätää kunnan tehtäviin tavoitteellisen taide- ja kulttuurikasvatuksen. Strategia ilmoittaa olevansa jatkumoa lastenkulttuuripoliittisen ohjelmaehdotuksen laatineen työryhmän työlle ja olevan rinnakkainen taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta parantavan kärkihankkeen kanssa. Lisäksi sen pitää tukea seuraavalla hallituskaudella todennäköisesti hyväksyttävää lapsistrategiaa. 

Suuri haaste lasten ja nuorten tasavertaisille harrastusmahdollisuuksille on paikoittainen lasten ja nuorten määrän vähentyminen. Tullaan taas siihen Ratsian Lontoon skidit -biisissä esittämään perusdilemmaan: ”Lontoon skidit sanoo, ett niill on tylsää. Lontoon skidit sanoo, ettei oo tekemistä. Tietääks ne millaista on Pihtiputaalla?”. 

Uskonto lisää harrastamisen todennäköisyyttä, eikä ihme, sillä seurakunnat käyttävät yhtä paljon rahaa lasten ja nuorten harrastustoimintaan kuin valtionhallinto. Yhteistyö seurakuntien kanssa on siis hyvä mahdollisuus, jos ei ole uskonnon kanssa henkilökohtaisia aatteellisia ongelmia.  

Lasten ja nuorten harrastamisen esteistä on eniten tietoa liikunnan osalta. Olisi hyvä, jos tietopohjaa kasvatettaisiin myös taide- ja kulttuuriharrastusten osalta. Valtiovallan on helpompi edistää sellaista, mitä voi mitata.  

Olen huomannut, että monia kulttuuritoimijoita ärsyttää se, kun mennään puhumaan päättäjille kulttuurin ja taiteen rahoituksesta ja päättäjät alkavatkin puhua harrastustoiminnasta. Itse näen harrastukset tärkeänä osana kulttuurin ja taiteen ekosysteemiä. Minusta tuskin olisi tullut taiteilijaa, ellen ensin olisi koko lapsuuteni saanut käydä tanssi- ja soittotunneilla, nähnyt suuret määrät esityksiä ja lukenut kaiken liikenevän ajan kaikkea mitä käteen osui Asterixeista Kurt Vonnegutiin. Kulttuuriharrastukset ovat hyvä pohja kulttuurimyönteiselle kansalle. 

Linkki strategiaan: https://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-621-8 

  

Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry