Luovuus, kulttuuriperintö ja kädentaidot

Olen viime aikoina osallistunut useaan tulevaisuusseminaariin, joissa on korostettu luovuuden merkitystä tulevaisuuden työelämässä. Luovaa ongelmanratkaisutaitoa pidetään yhtenä tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista. Vaikka koneet päihittävät meidät monessa, luovassa ongelmanratkaisussa me ihmiset olemme vielä ylivoimaisia. En voisi olla enempää yhtä mieltä näiden asiantuntijoiden kanssa. Digitalisaatiohypetyksen ja visio-orientoituneen ajattelun aikakaudella en voi kuitenkaan olla ääneen kysymättä, eikö luovuus ole aina ollut yksi ihmishistorian tärkeimmistä taidoista. Kun tutkimme, kuinka olemme historian saatossa ratkaisseet esimerkiksi liikkumiseen liittyviä ongelmia tai saalistusvälineiden kehitystä viimeisen tuhannen vuoden aikana, niin ei voi kuin ylistää ihmisen luontaista kykyä kehittää upeita luovia ratkaisuja.

Koodaaja tai älylaitesovellusten kehittäjä vaatii luovuusosaamista siinä missä säveltäjä tai muotoilijakin. Vahva pohja luovuuden kasvulle luodaan jo varhaislapsuudessa mm. leikin, satujen ja erilaisten aistikylpyjen parissa. Elämän varrella taide- ja kulttuurielämykset ruokkivat luovuutta, olitpa sitten kokija tai tekijä. Luovuuden kokeminen kuuluu osaksi hyvää ja mielekästä elämää.

Luovuuden keinoin kykenemme varmasti selättämään myös monia tulevaisuuden ongelmia. Uudet teknologiat tulevat tarjoamaan vaihtoehtoja erilaisiin globaaleihin haasteisiin. Samanaikaisesti osa tulevaisuuden ongelmien ratkaisun avaimista kytkeytyy meidän kykyymme vaalia kulttuuriperintöämme; historian saatossa syntyneiden luovien prosessien tuotoksia. Korjaaminen, huoltaminen ja entisöinti ovat osa kulttuuriperinnön vaalimista ja kunnioitusta sukupolvia sitten tuotetuille luoville innovaatioille. Mutta samalla ne ovat myös taitoja, joilla pidennetään  esineiden ja rakennusten elinkaarta ja kannamme vastuuta kestävästä kulutuksesta.

Kulttuuriperinnön vaaliminen edellyttää osaamista ja taitoja. Esimerkiksi perinteisten kädentaitojen säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Taitoja tulee opettaa ja niitä pitää vaalia. Siksi on harmillista, että taito- ja taideaineiden opetuksesta vastaavat joutuvat jatkuvasti puolustelemaan oppiaineidensa asemaa osana peruskoulussa opetettavia aineita. Samalla tavoin kuin olemme viime vuosina havahtuneet eliölajien kiihtyvään lajikatoon, ovat norjalaiset havainneet perinteisten kädentaitojen katoamisen. Katoamassa olevat ja uhanalaiset taidot on koottu uhanalaisten taitojen punaiselle listalle, Rødlistalle. Näitä taitoja pyritään nyt elvyttämään ja vaalimaan.

Luovat ratkaisut eivät synny tyhjiössä vaan ne rakentuvat yleensä suhteessa johonkin jo olemassa olevaan. Elävä kulttuuriperintö onkin kykyä samanaikaisesti ihmetellä, haastaa ja arvostaa kulttuuriperintöämme. Tarvitsemme juuret voidaksemme kasvaa ja kurkottaa. Perinteet, kädentaidot ja luovuus ovat yhdessä osa tulevaisuuden taitoja, joiden opiskeluun tulisi jokaisella suomalaisella on mahdollisuus.

 

Minna Hyytiäinen
toiminnanjohtaja
Käsi – ja taideteollisuusliitto Taito