Mikä kaikki on kulttuuria?

Olen huomannut, että usein puhuessani kulttuurista kuuntelija ajattelee, että puhun varmasti jostain vieraasta, kaukaisesta, ja tylsästä asiasta, jota hän ei harrastaja, josta hän ei tajua tarpeeksi ja joka takuulla sijaitsee Helsingissä.

KULTA ry:n strategiassa on päätetty hyvä lista asioita, joita KULTA ei tee ja yksi niistä on se, että me emme määrittele, mitä kulttuuri ja taide on. Ajatus on ollut, että meidän hommamme keskusjärjestönä ei ole rajata ja ulossulkea. Mutta olisiko sittenkin mieltä ainakin osallistua keskusteluun kulttuurin määritelmästä?

Jos vaikka katsoo kulttuurin määritelmää käyttämissämme tilastoissa, kuten Tilastokeskuksen kulttuurisatelliitissa ja siihen perustuvissa Taloustutkimuksen meille tekemissä tutkimuksissa kulttuurin työllisyys- ja talousvaikutuksista, määritelmä on tosi laaja. (Löytyvät yläotsikon ”Tietoa kulttuuri- ja taidealasta” alta).

Kulttuuripolitiikka on rannaton meri

KULTA ry on tehtävänannoltaan poikkeuksellisen laaja järjestö, sillä tehtävämme ei ole ajaa jäsenjärjestöjemme etua, vaan perustehtävämme on kulttuurin ja taiteen yhteiskunnallisen arvostuksen ja taloudellisten toimintaedellytysten parantaminen. Miten se onnistuu, jos emme määrittele kulttuuria?

Hyvinhän tämä on mennyt. Yleensä kerron tapaamilleni päättäjille, keitä edustan eli keiden luvalla ja äänellä puhun kulttuurin ja taiteen puolesta. Jäsenjärjestöt ovat ne, jotka tietysti päättävät. Mutta useimmiten kun minulta kysytään esimerkein, että onko tämä ja tämä kulttuuria, on helppo sanoa, että kyllä.

Lukemalla kulttuuripoliittisia ohjelmia on tilastojen lisäksi helppo huomata, miten moninainen ja laaja on suomalaisen kulttuuripolitiikan ala. Se on kaukana elitismistä, kaukana kapeakatseisuudesta. 

Yksi keskeinen toimintatapa meillä KULTA ry:ssä on ollut näyttää kulttuurin laajoja hyötyjä. Konkreettisesti se on tarkoittanut edunvalvonnan ulottamista useimpiin eduskunnan valiokuntiin, kaikkiin ministeriöihin. Viimeisimpänä olemme lähestyneet kirjeellä esimerkiksi hallintovaliokuntaa kulttuurin merkityksestä sisäiselle turvallisuudelle ja maa- ja metsätalousvaliokuntaa sekä maaseudun elinvoiman että Metsähallituksen hallinnoimien kulttuuriperintökohteiden korjausvelan osalta. 

Kuulostaako kulttuuripolitiikka pölyttyneeltä ja kulttuuri tylsältä?

Sellaisen havainnon olen tehnyt, että varsin harvoin ammatikseen kulttuuripolitiikkaa tekevät ajattelevat kulttuurin käsitteen olevan kapea. Mitä enemmän johonkin asiaan perehtyy sitä enemmän siihen alkaa tulla sävyjä ja tasoja. 

Toisaalta olen huomannut, että kulttuurin ja taiteen ystävienkin kanssa keskustellessa moni kokee kulttuurin käsitteen olevan vaikeaselkoinen, pölyinen ja vanhentunut. Samalla tavalla luotaantyöntävä kuin sivistyksen käsite. Tämä on ainakin minulle vähän hankala havainto, sillä rakastan sekä sivistystä, että kulttuuria sen osana. Jaksaisin puhua molemmista loputtomiin! Mutta jos on niin, että osa ihmisistä laittaa korvat kiinni kuultuaan sanan kulttuuri, jotain tarttis tehdä. 

Meidän on aina uudestaan ja uudestaan löydettävä tapa tehdä kulttuuripolitiikasta päättäjille kiinnostavaa. Aina on uudistuttava – meidän edunvalvojienkin.

Rosa Meriläinen
pääsihteeri