Miksi en olisi huolissani?

Varoitan heti, että tämä on huolipuhetta. Olen sitä mieltä, että jos emme puhu siitä, mikä on vialla, emme myöskään löydä keinoja asioiden ratkaisemiseen.

Viimeisimmän Pisa-tutkimuksen ensitulokset julkistettiin pari viikkoa sitten. Suomi oli edelleen OECD-maiden parhaan kymmenen joukossa, mutta selkeästi laskevalla käyrällä. Hyvä uutinen on se, että huipputason lukijoita on edelleen 15%. Huolestuttavaa kuitenkin on, että jo 13,5 % oppilaista lukee alle perustason, eli n. 8 500 peruskoulun päättävällä nuorella on vaikeuksia päästä jatko-opintoihin ja työelämään. Pistemäärät eivät toki kerro koko totuutta, vaan Pisa-tuloksia tutkitaan vielä tarkasti kaikista näkökulmista ja syventäviä tietoja saadaan vasta tulevina vuosina.

Suomessa Pisa-tuloksia pidetään yhteiskunnan kannalta sen verran merkittävänä, että Pisan tavoitepisteet on kirjattu valtion talousarvioon. Tämän vuoden kohdalla lukutaidon pistemäärän tavoitteena oli 538-550, josta saavutettiin 520. Huoleni ei kuitenkaan kohdistu talousarvion tavoitteisiin. Huolenaiheenani ovat nuoret, jotka lukevat yhä vähemmän omaksi ilokseen sekä sosioekonomisen taustan kasvava merkitys lapsen ja nuoren lukutaidon kannalta, varsinkin heikompien lukijoiden kohdalla.

Kävin viime viikolla Ruotsissa Kulturrådetin kirjallisuusosaston vieraana. Kulturrådet vastaa asemaltaan Taikea, mutta laajemmilla valtuuksilla. Kulturrådet jakaa merkittäviä avustuksia kunnille mm. lukutaidon ja lukemisen edistämiseksi, kustantaa kaunokirjallisuutta ja julkaisee lastenkirjakatalogia sekä jakaa vuosittain kansainvälisen lastenkirjallisuuden ALMA-palkinnon. Lisäksi Kulturrådet valitsee joka toinen vuosi julkisuudesta tutun lukulähettilään, joka palkataan tehtävään kahdeksi vuodeksi.

En sano, että Ruotsin systeemi olisi parempi kuin meidän, mutta ihailen sitä pitkäjänteisyyttä, jolla lukemiseen siellä innostetaan. Ruotsin pisteet Pisa-tuloksissa romahtivat vuonna 2012 ja sen seurauksena syntyi toimia, joilla pisteet saatiin nousuun. Pisa-grafiikassa Ruotsin nouseva käyrä lähestyy jo hyvää vauhtia Suomea. Nyt Suomessakin on satsattu lukutaitoon, joten toivon, että sama osaamisen laskun pysähtyminen ja nousu tapahtuu täällä.

Myös Virossa on iloittu Pisa-tuloksista. Viro on niitä ainoita maita, jotka ovat OECD-maiden parhaiden joukossa, oppilaat ovat tyytyväisiä ja pisteet nousussa. Myös sosioekonomisen taustan vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Oppilaiden usko itseensä on OECD-maiden huippua ja heikkojen lukijoiden määrä on vähenemässä. Poikien ja tyttöjen lukutaidon ero on kaventumassa, kun taas Suomessa se on edelleen OECD-maiden suurin.

Monet ovatkin kysyneet, miten Viro on tämän tehnyt. Kuunnellessani Viron Pisa-tulosten tiedotustilaisuutta korviini tarttui pari asiaa. Ensinnäkin se, että ketään ei jätetä kyydistä. Kaikille lapsille tarjotaan matalan kynnyksen mahdollisuutta harrastaa joko koulun yhteydessä tai sen ulkopuolella, myös vähävaraisilla. Tämä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voimaannuttaa lapsia. Osaamisen lisäämisen tukitoimia kohdistetaan lapsille jo varhaisessa vaiheessa.

Toisaalta mieleen jäi vahva usko osaaviin ja kyvykkäisiin nuoriin. Viron opetusministeri korosti tiedotustilaisuudessa, miten tärkeätä on tunnistaa, tukea ja rohkaista nuoria kykyjä, koska heissä on Viron tulevaisuus. Mietin ensin, että johtuuko tällainen puhe siitä, että Viro on kilpailuhenkisempi yhteiskunta. Pisa-tulokset kuitenkin osoittavat, että osaamiserot eri koulujen ja paikkakuntien välillä eivät ole merkittävästi suurempia kuin Suomessa. Ehkäpä osaavien nuorten tunnistamisessa ja tukemisessa piilee yksi vastaus siihen, miksi Viron nuorilla on OECD maiden vertailussa vahvin usko omiin kykyihinsä.

Suomen kannattaa siis kurkistaa naapurimaihinsa, koska molemmissa on selvästi tehty jotain oikein. Huolipuhe ei itsessään pelasta mitään, mutta Ruotsin ja Viron esimerkit osoittavat, että huolen paikantaminen kannattaa. Myös Suomessa tiedetään nyt entistä paremmin, mihin kannattaa panostaa. Suunta on siis parempaan päin, kunhan meillä riittää pitkäjänteisyyttä ja uskoa itseemme.


Ilmi Villacís

Toiminnanjohtaja
Lukukeskus – Läscentrum