Mitä EU:n kulttuuripolitiikassa tapahtuu?

Culture Action Europen jäsenille suunnattu Brussels Decoder -uutiskirje avaa kuukausittain Brysselissä käytävää kulttuuripoliittista keskustelua.

Culture Action Europen uutiskirjeen ansiosta me Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:ssä voimme avata suomalaisille poliitikoille koko eurooppalaisen kulttuurijärjestökentän yhteistä tilannekuvaa ja yhteisiä kantoja. Siksihän keskusjärjestöjä on, että tavoitteet ja kannat on järkevää koordinoida. Se säästää kiireisten poliitikkojenkin aikaa. 

Me KULTA ry:ssä pyrimme palvelemaan sekä suomalaisia poliitikkoja että suomalaista kulttuurijärjestökenttää viestimällä säännöllisesti eteenpäin Culture Action Europen viestejä. Tässä kooste sen viimeisimmän uutiskirjeen keskeisestä sisällöstä suomeksi:

EU:n kulttuuripolitiikka on siirtymävaiheessa

Tekoäly haastaa tekijänoikeudet ja kulttuurin taloudelliset rakenteet. Tuleva budjettikehys määrittää, nähdäänkö kulttuuri strategisena investointina vai marginaalisena menoeränä. Taiteen vapaus on noussut jälleen poliittisen keskustelun ytimeen. Sen takia myös me halusimme julkaistavaksi englanniksi Rosa Meriläisen sananvapautta käsittelevän pamfletin, jossa taiteen vapaudesta koskeva keskustelu vietiin osaksi muuta sananvapauskeskustelua. Sen nimi on The Playbook for Freedom of Speech Defenders.

Culture Action Europen viesti kulttuurialan toimijoille viesti on selvä: nyt on aika vaikuttaa. Strategiat, budjettirakenteet ja mahdolliset uudet säädökset muotoutuvat lähivuosina. Se, kuinka vahvasti kulttuuri on mukana EU:n tulevaisuuden rakentamisessa, riippuu pitkälti siitä, kuinka yhtenäisesti ja äänekkäästi ala osallistuu keskusteluun. Nyt siis kannattaa kaikkien järjestäytyä omiin keskusjärjestöihin ja hakeutua vaikuttavaan eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Brysselissä kulttuuripolitiikka ei ole sivujuonne. Se on osa EU:ssa käytävää kamppailua demokratian, oikeusvaltion ja eurooppalaisten arvojen puolesta. Culture Action Europe järjesti yhdessä European Cultural Foundationin, Europa Nostran ja Bozarinn kanssa tämän vuoden Cultural Deal for Europe -politiikkakeskustelun 3. helmikuuta. Tilaisuuteen osallistuivat maltalainen kulttuurikomissaari Glenn Micallef sekä viisi Euroopan parlamentin jäsentä. Siellä oli noussut esiin kolme teemaa. 

EU:n tuleva tekoälystrategia kulttuurialalle

Ensimmäistä kertaa julkisesti komissaari Micallef esitteli kolme peruspilaria tulevasta kulttuuri- ja luoville aloille suunnatusta tekoälystrategiasta, joka on tarkoitus hyväksyä vuoden 2027 ensimmäisellä neljänneksellä.

Strategian tavoitteena on edistää innovaatioita ja kilpailukykyä kulttuuri- ja luovilla aloilla, mukaan lukien tiiviimpi yhteistyö teknologia- ja kulttuurisektorin välillä, sekä puolustaa taiteilijoiden ja kulttuurin roolia. Lisäksi tavoitteena on suojella tekijänoikeuksia, edistää eettistä ja reilua tekoälyn käyttöä sekä tukea kulttuuriperinnön säilyttämistä ja auttaa alaa navigoimaan tekoäly- ja digisiirtymässä.

Komission retoriikka on optimistinen: tekoälyn nähdään vahvistavan kulttuurin kilpailukykyä, ja EU:n luvataan tukevan alaa siirtymässä. Oma havaintoni on, että ylipäänsä poliitikot painottavat tekoälypolitiikassa enemmän mahdollisuuksien kuin uhkien näkökulmaa. Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Nela Riehl kommentoi kuitenkin tekoälyn nopeaa kehitystä kriittisesti: “Meidän pitäisi katsoa itseämme kriittisesti ja myöntää, että olemme ehkä olleet jonkin aikaa unessa.”

Avoimeksi jää, miten tuleva strategia vastaa kulttuurialan huoliin tekijänoikeuksien suojasta ja oikeudenmukaisesta korvauksesta. Nykyinen EU:n lainsäädäntökehys, erityisesti AI Act, ei monien taiteilijoiden näkökulmasta anna riittäviä vastauksia.

Kulttuurin rahoitus seuraavassa EU:n budjetissa

Keskustelun otsikkoteemaksi nousi EU:n seuraava monivuotinen rahoituskehys (MFF) vuosille 2028–2034, josta myös Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry on käynyt eduskunnassa kuultavana sekä kulttuuriasioista vastaavassa sivistysvaliokunnassa, että EU-asioista vastaavassa suuressa valiokunnassa. Me olemme olleet tyytyväisiä Suomen kantaan, joka painottaa luovien alojen strategista merkitystä.

Europarlamentaarikot tukivat vahvasti kulttuurin valtavirtaistamista EU-rahoituksessa. He korostivat, että kulttuurirahoituksen tulee olla turvattuna paitsi AgoraEU-ohjelmassa myös muissa keskeisissä rahoitusvälineissä, kuten:

• Horizon Europe
• European Social Fund Plus
• Global Europe

Keskustelua herätti myös komission ehdotus kansallisista ja alueellisista kumppanuussuunnitelmista, joissa maatalous- ja aluekehitysrahoitusta yhdistettäisiin ja jaettaisiin jäsenmaille uudella tavalla. Europarlamentaarikko Marcos Ros Sempere varoitti, että ehdotus antaa liikaa valtaa kansallisille hallituksille rahoituksen kohdentamisessa. Hänen mukaansa alueiden tulisi päättää itse, mitä ja missä rahoitetaan.

Ros Sempere painotti, että koheesiopolitiikan varat tulisi suojata omaksi kokonaisuudekseen, jotta ne eivät joutuisi kilpailemaan maatalouden, puolustuksen tai muiden sektoreiden kanssa. Tämän jälkeen sääntelyä tulisi tarkentaa niin, että kulttuurialoitteet olisivat selkeästi tukikelpoisia osana koheesiopolitiikkaa.

Taiteen vapauden puolustaminen

Kolmas keskeinen teema oli taiteen vapaus. Europarlamentaarikot olivat yksimielisiä siitä, että EU:n on aiempaa vahvemmin rahoitettava ja puolustettava taiteellista vapautta.

Unkarilainen europarlamentaarikko Zoltán Tarr korosti, että EU:n tulisi varmistaa rahoituksen saatavuus niille organisaatioille, jotka jäävät omissa maissaan ilman tukea. Ajatus on poliittisesti merkittävä: vaikka hallitus menettäisi EU-rahoitusta oikeusvaltioperiaatteiden rikkomisen vuoksi, kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien toimijoiden tulisi silti voida hyötyä EU-tuesta.

Yleisökeskustelussa Artistic Freedom Act -ohjausryhmän ja Resistance Now! -kampanjan edustajat vaativat sitovaa EU-tason taiteen vapauden säädöstä. Tällä hetkellä komission Culture Compass -aloite ehdottaa taiteen vapauden seurantaa osana State of Culture -raporttia, mutta kentän viesti on selvä: pelkkä seuranta ei riitä, vaan tarvitaan oikeudellisesti sitovia suojamekanismeja ja niihin kytkettyä rahoitusta.

Culture Action Europen mukaan alan ääni on järjestäytymässä ja voimistumassa. Vaikka komissio ei ole vielä reagoinut vaatimuksiin, paine kasvaa.