Mitä kulttuuripoliittinen selonteko tarkoittaa kunnille?

Useat kunnat ja kaupungit osallistuivat kulttuuripoliittisen selonteon valmisteluun omilla lausunnoillaan. Onhan kunnilla vähintään yhtä suuri vaikutus suomalaisen kulttuurielämän tulevaisuuteen, kuin valtiolla. Selonteon toimeenpano vaatiikin kuntien osallistumista. Useat sen tavoitteet ja linjaukset ovat luonteeltaan kuntapoliittisia. Esimerkiksi tavoite vajaakäyttöisten rakennusten hyödyntämisestä kulttuurikäyttöön on nimenomaan kuntapoliittinen tavoite.

Kuntia tarvitaan selonteon toimeenpanossa ja jatkovalmistelussa

Yksi selonteon uusista kulttuuripoliittisista sanoituksista on linjata kulttuurin olevan jokaisenoikeus. Selonteossa todetaan, että “Koulu on Suomen suurin kulttuurilaitos, missä taide- ja kulttuurikasvatuksen vahvistaminen tapahtuu yhdenvertaisesti osallisuutta lisäten.” KULTA ry suositteleekin kaikkia kuntia laatimaan kulttuurikasvatussuunnitelman.

Selonteko ei tarjoa yksiselitteistä tehtävänjakoa valtion ja kuntien kulttuurin edistämisen tehtävässä: kulttuurin rooli muutosvoimana luodaan yhdessä. Selonteossa myös todetaan, että kuntien ja valtion yhteistoimintaa edistetään jo toimivilla yhteistyömalleilla ja toimintatavoilla.

Selontekoon on kirjattu paljon jatkovalmistelutarpeita. Esimerkiksi selontekoon on kirjattu tavoite laatia toimenpideohjelma, jonka tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. Uskoisin, että usealla kuntatoimijalla olisi tähän annettavaa. 

Mitä ovat paikalliset tarpeet huomiovat uudet rahoitusmallit?

Selonteon tilannekuvassa yksi keskeinen kuntia koskeva huomio on se, että kuntien mahdollisuudet tarjota monipuolisia ja saavutettavia kulttuuripalveluja vaihtelevat. Selonteko olettaa, että eriarvoisuus kuntien kulttuuripalveluissa tulee lisääntymään. 

Selonteossa todetaan, että “Suomen alueellinen erilaisuus heijastuu vahvasti kulttuuripolitiikkaan. Kuntien väestö- ja elinkeinorakenteet luovat erilaisia lähtökohtia kulttuuritoiminnalle, mikä näkyy suurina alueellisina eroina kulttuuripalveluiden saatavuudessa ja kysynnässä. Tämä edellyttää uusia rakenteita ja rahoitusmalleja, jotka ottavat paikalliset tarpeet huomioon.” Nyt olisi siis tärkeää, että kunnissa ja maakuntaliitoissa pystytään luomaan esityksiä uusista rakenteista ja rahoitusmalleista, jotka omaan toimintaympäristöön sopisivat.

Poikkihallinnollisen ja yhteistyöhakuisen otteen kannattaa näkyä myös kunnissa

Selonteon tarjoamista muutoksista yksi merkittävimmistä on poikkihallinnollinen ote: miten kulttuuripolitiikka toimii suhteessa muihin hallinnonaloihin, ratkomassa yhteisiä ongelmia, kuten demokratian, sivistyksen ja kestävyyden haasteita. Tämä haastaa myös kuntien kulttuuripalvelut astumaan ulos kulttuurikuplasta ja toimimaan yhteistyössä kunnan eri toimijoiden kanssa. 

Myös kansainvälisyyden vahvistamisen tavoite koskee kuntia: löytyisikö kuntien kulttuuritoimijoille uusia yhteistyökumppaneita tai yhteistyömuotoja esimerkiksi pohjoismaisten tai eurooppalaisten kollegojen kanssa?

Linkki kulttuuripoliittiseen selontekoon
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta