Palkkasimme keväällä tutkija Leevi Saaren selvittämään asiaa. On tosiaan useita konkreettisia toimia, joita nimenomaan kunnat voivat tehdä. Kuntien myös kannattaa osallistua kulttuurialan jälleenrakennukseen, sillä kulttuuriin investoimalla ja sen positiivisia vaikutuksia hyödyntämällä on hyvät mahdollisuudet saada aikaan positiivinen kierre kunnan taloudessa. Se myös tukee kuntalaisten henkistä jälleenrakennusta. Auttaa ihmisiä löytämään jälleen toistensa luo.

Elvytyksestä parantumiseen ja uudistumiseen

Kun isku on ollut syvä, on toimienkin ajoituttava pitkälle ajanjaksolle. Leevi Saari esittää, että kysynnän ja tarjonnan elvyttämistä on jatkettava vuosi, jonka jälkeen pitäisi olla tiedossa parantumisvaiheen toimia neljälle vuodelle eli koko valtuustokaudelle. Uudistumisvaiheen, jossa mm. vahvistettaisiin kulttuurialan resilienssiä, pitäisi jatkua kahdeksan vuoden ajan.

Kulupuolen helpotuksia tarjontaa elvyttämään

Kulttuurintuottajien kuluja voidaan väliaikaisesti madaltaa esimerkiksi julkisten tilojen vuokrahelpotuksilla, joita kolmasosa kunnista onkin jo kulttuurialalle koronatukina myöntäneet. Lisäksi kulttuuritoimijoita voi väliaikaisesti vapauttaa kiinteistöverosta ja sisällyttää suoratoistot kuntien Teosto-sopimuksiin.

Myös kunnallistekniikan resursseja voisi tarjota tapahtumajärjestäjien käyttöön. Esimerkiksi väliaikainen tapahtumasähkö helpottaisi pienimuotoisten kulttuuritapahtumien järjestämistä ja madaltaisi kynnystä paikallisen kulttuuritoiminnan elpymiseksi.

Kysynnän elvyttämistä hankinnoin ja kulttuurisetelein

”Julkinen sektori voi elvyttää kysyntää lisäämällä omia ostoja. Nykyisellään kunnat käyttävät rahaa kulttuuribudjetin puitteissa esimerkiksi järjestämällä tapahtumia, ostamalla taidetta sekä tilaamalla erilaisia kulttuuripalveluja esimerkiksi varhaiskasvatukseen. Kulttuuripalvelujen ostaminen on myös tasaveroinen tukimuoto, jossa kulttuuritoimijat pääsevät aktiivisesti hyödyntämään ja ylläpitämään osaamistaan.

Budjettien leikkaamisen sijaan kuntien tulisi vastasyklisesti kiihdyttää omaa kulttuurikulutustaan omien budjettiensa puitteissa. Tämä on keskeinen kysymys myös kesän 2021 kunnallisvaalien alla. Korostettu panostus kulttuurirahoitukseen pandemian jälkimainingeissa on investointi alueellisen kulttuuritoiminnan elinvoimaisuuteen tulevaisuudessa.”, esittää Leevi Saari.

Helsingin kaupunki jo aivan oikeaoppisesti elvyttikin kulttuurialaa jakamalla työntekijöilleen kulttuuriseteleitä. Samalla se tuki työntekijöidensä henkistä hyvinvointia. Win-win! Kulttuuriseteleillä elvyttäminen sopii kaikille.

Työpaikkojen luomista

Kuntiin voi luoda osa-aikaisia taiteilijoiden vakinaisia paikkoja, jotka toisivat rakenteita myös kuva- ja sirkustaiteen kaltaisille aloille, joilla kuukausipalkkaisia töitä ja siten resilienssiä tukevia rakenteita on heikonlaisesti. Leevi Saari esittää, että näissä rooleissa taiteilijat toimisivat palveluntuottajina osa-aikaisesti. ”Tämä toisi toimeentulon varmuutta, saattaisi taiteilijoita sosiaaliturvan piiriin ja säilyttäisi silti mahdollisuuden päätoimiseen taiteelliseen työskentelyyn.”

Ylipäänsä tietysti työvoimavaltaisella kulttuurialalla kaikki rahoituspäätökset ovat päätöksiä työpaikoista.

Rosa Meriläinen

pääsihteeri