Museo ja kauppakeskus – no-brainer

Maanantaina 9.3.2020 Kauppalehti uutisoi näyttävästi siitä, että Valokuvataiteen museo avaa toisen toimipisteensä Helsingissä kauppakeskus Kämp Galleriaan. Uutista kommentoinut Kauppalehden toimittaja Jani Niipola totesi, että nyt syntynyt kokonaisuus on no-brainer – itsestäänselvyys.

Lienee niin, että eniten itsestäänselvyyttä tässä on vain se, että maailma on muuttunut. Aikoinaan, kun Kämp Galleria -kauppakeskus päätettiin rakentaa, museo osana palvelutarjontaa oli yksiselitteisesti ja myöhemmin arvioituna aivottomasti sanottu ”No”.

Kämp Galleria ei ole ainoa kauppakeskus, johon museo on tervetullut. Vastaava ratkaisu on toteutunut Pasilan Triplassa (Musikkimuseo FAME), Espoon Entressessä (Helinä Rautavaaran museo), Hyvinkään Willassa (Hyvinkään kaupunginmuseo) ja Mikkelin Akselissa (Mikkelin taidemuseo). Kunnianhimoinen hanke on meneillään myös Hämeenlinnassa, jossa Upeart-taidekollektiivin projektilla herätellään henkiin sekä tyhjentynyttä kauppakeskusta että koko kaupunkikeskustaa.

Kehityksen taustalla ei ole kauppakeskusgryndereiden kulttuuriherätys vaan oma suu on edelleen lähimpänä: kauppa on murroksessa ja mahdollisuus ostamiseen ei enää yksin riitä syyksi tulla kauppakeskukseen. Lisäksi ostaja suosii tavaran sijasta palveluja. Kulttuurin ja taiteen siirtyminen kauppakeskusten tyhjentyviin tiloihin on jälkiteollisen ajan jatkumoa, jossa ensimmäisessä vaiheessa kaupunkikeskustojen entiset tehdasrakennukset täyttyivät kulttuuripalvelulla ja nyt vastaava kehitys on meneillään kaupparakennuksissa.

Trendin taustalla voi nähdä myös meneillään olevan muutoksen, jossa palvelualustoja tarjoavat yritykset ovat muuttumassa tuotteiden ja sisältöjen tuottajaksi. Taiteen ja kulttuurin toimialalla merkittävin osoitus tästä on se, että aikaisemmin pelkästään jakeluun keskittynyt Netflix kasvaa erityisesti sisältöjen tekijänä.

Odotettavissa on, että muutkin ns. FAANG -yhtiöt eli Facebook, Amazon, Apple ja Google ovat alkamassa hyödyntää asiakkailtaan keräämäänsä huimaa datamäärää tarkasti kohdennettujen sisältöjen tuottamiseen. Näin ainakin ennustaa mediatoimisto Caratin tulevaisuusjohtaja Dan Calladine Markkinointi & Mainonta -lehdessä 7.2.2020. Tämän ennusteen perusteella kauppakeskusgryndereiden seuraava askel on siirtyä museo- ja kulttuuritilojen tarjoamisesta museo- ja kulttuuripalvelujen tuottajaksi.

Taide- ja kulttuurisisältöjen tuottajille trendien väri on vihreä eli toimialalle on tarjolla poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Sisällöt ovat busineksen ajureita sekä kivijalka- että verkkopalveluissa. Se, että mahdollisuudet tässä momentumissa pystytään muuttamaan vahvaksi tulovirraksi, on taide-, kulttuuri- ja muiden sisältötuottajien omalla vastuulla. Painopistettä on siirrettävä rahapulan valittamisesta rahan tekemisen suunnitteluun.

Tällä tiellä ensimmäinen askel on tuotteistaa palvelut siten, että sisältöjen tuottajat pystyvät ostajalle kertomaan, mitä saa ja mitä maksaa.

Toinen ja ehkä tärkein askel on ”business-minded” -asennemuutos, jonka seurauksena ilman rahaa ei saa palvelua, vaikka sisäinen luomisvimma ”artisti maksaa” linjalle houkuttaisi. Business-minded tarkoittaa myös sitä, että markkinointi, myynti ja johtaminen tunnistetaan tasaveroiseksi osaksi taide- ja kulttuuriosaamista kuten sisältöjen tuottaminen. Tältäkin osin on nähtävissä merkkejä uudesta ajasta, sillä Aalto EE:ssä tähän tarpeeseen on jo taide- ja kulttuuritoimijoille suunnattua koulutusta.

Kolmas askel on palvelun hinnoittelu. Oma osaaminen on arvotettava ensisijaisesti asiakkaalle tuotetun ilon ja hyödyn näkökulmasta. Alan kirjallisuudessa näistä käytetään nimitystä ”asiakkaalle tuotettu lisäarvo”.  Lisäarvon näkökulmasta on tällä hetkellä esimerkkejä enemmän ali- kuin ylihinnoittelusta.

Uskon, että tässä ajassa ja näillä askelilla sisältöjen tuottajat taide- ja kulttuurialallakin saavat ainakin hymyn väreen kasvoilleen matkallaan kohti pankkia.

 

Kimmo Levä
pääsihteeri
Suomen museoliitto ry