Perussuomalaisten media- ja kulttuuripoliittinen ohjelma kultaisin silmin

”Yhteinen kulttuuri vahvistaa kansakunnan identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. Toisaalta kulttuuri toimii monenlaisena voimavarana ja parhaimmillaan myös tulevaisuuden kilpailutekijänä. Arvokasta kulttuuria ei ole vain se, joka on jo tehty, vaan myös se, mitä tehdään nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen ihminen on tavalla tai toisella tekemisissä kulttuurin kanssa päivittäin.”
– perussuomalaisten media- ja kulttuuripoliittinen ohjelma

On erittäin arvokasta, että gallupien mukaan Suomen suurin puolue perussuomalaiset on julkaissut oman media- ja kulttuuripoliittisen ohjelmansa. Se on puolueen viestinnän tyylille uskollisena poleeminen ja herättänyt vastaväitteitä. Kakkakulttuuri-meemi nauratti ja suututti sosiaalisessa mediassa.

Taiteen vapaus tarvitsee puolustajiaan!

KULTA ry tervehtii puolueiden kulttuuripoliittisia avauksia ilolla: on ansiokasta nostaa kulttuuripoliittisia kysymyksiä agendalle, sillä tällä hetkellä kulttuuripolitiikan painoarvo ei vastaa kulttuurin ja taiteen yhteiskunnallista merkitystä. Kulttuuripolitiikka jää syrjään siellä, missä se olisi ratkaisuna ilmeinen, kuten ilmaisunvapauden puolustamisessa.

Perussuomalaisten media- ja kulttuuripoliittinen ohjelma korostaa sananvapauden lisäksi kotimaista kulttuuriperintöä ja sen opettamista lapsille ja nuorille. Se tunnistaa ja sanoo varsin suoraan syyn sille, miksi kulttuuripolitiikka eroaa monista muista politiikan lohkoista: poliitikot pyritään pitämään kädenvarren mitan päässä kulttuurin ja taiteen sisältöihin liittyvistä päätöksistä siksi, että se on väkevä propagandan ase. Se, mitä perussuomalaiset pitää tuomittavana propagandana taitaa olla eri kuin minulla, mutta asian merkittävyyden tunnistaminen on tärkeä teko suurelta poliittiselta puolueelta. Ilmaisunvapautta ei voi pitää itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse puolustaa, vaan keskustelu on edelleen tarpeellista myös kulttuuripolitiikassa.

Taidetoimijoiden näkökulmasta vapaus on elintärkeä kysymys. Mitä riippuvaisempi taidetoimija on yhdestä rahoittajasta, esimerkiksi kunnasta, sitä herkemmällä korvalla sen on kuunneltava rahoittajan mielipidettä. Tällä hetkellä Suomessa onneksi kunnat ja valtio rahoittavat kulttuuria ja taidetta suurin piirtein vastaavilla summilla, maksava yleisö on edelleen kasvussa useimmilla kulttuurialoilla ja säätiöt sekä muut yksityiset investorit lisäävät rahoituspohjan moninaisuutta ja siten vahvistavat kulttuurin ja taiteen kykyä toimia omista lähtökohdistaan, itsenäisesti.

Kulttuurin tulee olla läsnä koulujen arjessa

Perussuomalaiset painottaa ohjelmassaan, että suomalaisen kulttuurin tulee olla läsnä koulujen arjessa ja opetussuunnitelmassa. Meillä saattaa olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä suomalainen kulttuuri on, mutta aineksia yhteisille näkemyksille syntyy. Kulttuuriperintö, juurien tunteminen antaa turvaa, on sitten kysymys kädentaidoista, aineettomasta kulttuuriperinnöstä kuten myyteistä ja tarinoista, tai mahdollisuudesta tutustua kulttuuritarjontaan.

Taiteella ja kulttuurilla on tutkitusti todettu olevan suotuisia vaikutuksia oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Siksi on arvokasta, että perussuomalaiset ohjelmassaan korostaa kulttuurin, sivistyksen ja taiteen opetusta.

Kuntien kannattaa tehdä kulttuurikasvatussuunnitelma ja taideohjelmalla tai taidesuunnitelmalla varmistaa riittävä julkisen taiteen määrä kunnassa, jotta kaikki saisivat taidetta ja kulttuuria arkeensa. Ikääntyneiden kulttuuripalveluissa kunnilla on mahdollisuus kirjata asia esimerkiksi hyvinvointisuunnitelmaan ja tehdä kulttuuripalvelutarpeen kartoituksia, joilla tunnistaa esimerkiksi yksinäiset vanhukset, joille kulttuuriosallistumisesta olisi erityinen hyöty.

Kulttuuripolitiikasta löytyy identiteettipoliittisia jakolinjoja

Perussuomalaisten kulttuuripolitiikka on asiantuntevaa ja ajassa kiinni: sen kirjaukset esimerkiksi kirjastoista ja lukutaidosta ovat upeita ja toivottavasti kuluvat kuntapoliitikkojen käsissä. Toimittajille ohjelma on aarrearkku, sillä monilla mediataloilla on tuntunut olevan vaikeuksia keksiä vaalikoneisiinsa riittävän räväköitä kulttuuripoliittisia väittämiä, jotta kulttuuri olisi päässyt kysymykseksi vaalikoneisiin. Perussuomalaisten ohjelma osoittaa, että kulttuurilla ja taiteella on sellaista symboli- ja identiteettipoliittista jakokykyä, että se voi myös ohjata äänestyskäyttäytymistä.

Hankaluus on se, että esimerkiksi kirjastoista suomalaiset tuskin ovat erimielisiä, mutta riittääkö loppuväännöissä niitä kuntapäättäjiä, jotka ovat valmiita kiperässä taloustilanteessa sanomaan, että kulttuuri on tärkeämpää, sillä lopulta se vahvistaa kuntataloutta, ei ole vain menoerä. Kuten perussuomalaisten ohjelmakin toteaa: ”Erilaiset taide- ja kulttuuritapahtumat vaikuttavat positiivisesti alueen elinkeinoelämään ja sen kehittämiseen. Kulttuurisesti tapahtumarikas paikkakunta lisää myös asukkaiden viihtyvyyttä ja elinvoimaa.”

Vakavasti on myös otettava perussuomalaisten syytös korruptiosta kulttuurin ja taiteen rahoituksessa. Rahoituspäätösten kriteerien on oltava niin läpinäkyviä, ettei epäilystä hyväveliverkostoista synny. Avoimuus ja läpinäkyvyys varmistavat kulttuurin ja taiteen rahoituksen yleisen hyväksyttävyyden.

Linkki perussuomalaisten media- ja kulttuuripoliittiseen ohjelmaan: https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2020/01/Media-ja-kulttuuripoliittinen-ohjelma_29.1.2020.pdf

 

Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry