Saavutettavia kirjoja Tansaniaan

Suomen kirjastoseura on järjestö, joka edistää kirjastojen asemaa Suomessa. Suomessa tehtävän työn lisäksi Kirjastoseuralla on pitkä historia kehitysyhteistyöprojekteissa Tansaniassa ja Namibiassa. Vuosina 2019–2022 toteutamme ulkoministeriön rahoittamaa hanketta Libraries for All Tansanian Dar es Salaamissa ja Dodomassa.


Viime syksynä olin Kirjastoseuran edustajana Tansaniassa tutustumassa näkövammaisten palveluihin. Ennen matkaa ajattelin, että näkövammaisten kirjastopalvelut olisivat huonolla tolalla. Paikan päällä ymmärsin, että tilanne on paljon heikompi, kuin luulin.

Matka alkoi jättiläismäisestä Dar es Salaamin kaupungista, joka kasvaa hallitsemattomasti. Tansaniassa on yli 57 miljoonaa asukasta. Maa on luonnonvaroiltaan yksi maailman rikkaimpia, mutta taloudeltaan köyhimpiä maita.

Tansaniassa Kiina näkyy kaikkialla, myös kirjastossa. Kiina näkyy kirjaston tietokoneissa, kirjaston kirjoissa, yliopistolla, rakennustyömailla, liike-elämässä, kulttuurissa ja kännyköissä.

Kirjastoseura aloitti viime keväänä yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa Libraries for All -nimisen kehitysyhteistyöhankkeen Tansaniassa. Toimimme kahdessa kaupungissa, Dar es Salaamissa ja maan hallinnollisessa pääkaupungissa Dodomassa. Tavoitteena on tuottaa kirjastopalveluja näkövammaisille.

Työ on tärkeää, sillä valtaosa eri tavoin vammaisista henkilöistä on Tansaniassa lukutaidottomia. Selvityksemme mukaan nykytilanne vammaisten kirjastopalveluissa on lähes olematon.

Äidit lukevat ääneen

Vammaisten kouluttautuminen ja lukutaito ovat Tansaniassa perheen varassa. Esimerkiksi näkövammaiset lapset opiskelevat perheenjäsenten ääneen lukemisen avulla. Vanhempien ja etenkin äidin vahva rooli tulee esiin monen paikallisen näkövammaisen tarinassa. Äidit lukevat ääneen, äidit auttavat liikkumaan, äidit ovat henkilökohtaisia avustajia.

Äänikirjoja Tansaniassa ei tuoteta, pistekirjojen tuotanto on vähäistä eikä tekijänoikeuslaissa ole poikkeuksia saavutettavien kirjojen tuottamiseksi. Koulujen oppikirjat vaihtuvat tiuhaan eikä saavutettavien materiaalien tuotanto pysy perässä. Kirjastot eivät ole pyrkineet aktiivisesti tavoittamaan vammaisia käyttäjiä eikä kirjastonhoitajilla ole tietoisuutta vammaisten lukemisesta, opiskelusta tai tiedonhankinnasta ylipäätään.

Vammaisuuteen liittyy Tansaniassa paljon taikauskoa ja väärää tietoa. Paikallisten kumppaneiden ideoima osa hanketta on tiedon lisääminen. Kirjastojen henkilöstöä koulutetaan ja heitä tuodaan yhteen vammaisjärjestöjen kanssa. Tulevina vuosina kirjastoissa tehdään näkyväksi vammaisuutta ja vammaisille tarjotaan sopivia kirjoja ja muita palveluja.

Lisää swahilinkielistä kirjallisuutta

Maan hallinnollinen pääkaupunki Dodoma on Dar es Salaamin jälkeen rauhaisaa maaseutua. Dodomasta puuttuu kaupunkimainen rakenne ja matalat rakennuskeskittymät seuraavat toisiaan kuin pienet afrikkalaiset kylät.

Dodomassa pääsemme käymään Tansanian parlamentissa. Alue on hämmentävä arkkitehtoninen kokonaisuus, lahja kiinalaisilta. Osa rakennuksista muistuttaa Taru sormusten herrasta -elokuvan lavasteita, joihin on lisätty afrikkalaisia elementtejä, kuten puisia koristeluja.

Tapaamme tansanialaisten kumppaneiden kanssa kolme kansanedustajaa. Edustaja Riziki Said Lulida puhuu tapaamisessa swahilin kielen merkityksestä. Tansaniassa ja sen naapurimaissa panostetaan nyt swahilin kieleen ja sille luodaan vahva asema koulutuksen avulla.

Tämä on iso muutos, koska aikaisemmin englannin kielellä on ollut valta-asema. Myös hankkeessamme järjestetyssä työpajassa paikallisilta tuli vahva viesti, että nimenomaan swahilinkielistä kirjallisuutta tarvitaan.

Suomalaisesta vammaisalan ja kirjastoalan osaamisesta on Tansaniassa varmasti hyötyä. Ratkaistavia ongelmia on useita ja onneksi yhteistyökumppanimme käyvät luovasti niiden kimppuun. Tapaamme matkan lopussa Darissa kenialaisen vammaisaktivistin ja asiantuntijan Martin Kietin, joka osallistuu hankkeen työpajaan.

Martinin kanssa voimme nähdä tulevaisuuteen. Lämmin ja älykäs mies saa puheellaan kaikki puolelleen ja onnistuu näppärästi selittämään sekä kirjastonhoitajille että vammaisalan aktivisteille tekijänoikeuden peruskäsitteitä pähkinänkuoressa.

Matka on tullut päätökseen. Vammaisalan aktivistien ja kirjastonhoitajien yhdistäminen saman pöydän ääreen osoittautui tärkeäksi. Toiseen ihmiseen ja toisenlaisiin lukemisen tapoihin tutustuminen luo perustan palvelujen kehittämiselle. Hyvät työntekijät, kasvanut tietoisuus vammaisuudesta ja rahoitus. Nämä kolme tekijää vievät hanketta eteenpäin.

 

Rauha Maarno
toiminnanjohtaja
Suomen kirjastoseura ry