Sanooko kolmas kerta toden? – Globaalia kulttuuripolitiikkaa maailmankonferenssissa
Mondiacult-konferenssi
Meksikossa oli syyskuun viimeisellä viikolla käynnissä Unescon maailmanlaajuinen kulttuuripolitiikan ja kestävän kehityksen Mondiacult-konferenssi. Kulttuuriministerit eri puolilta maailmaa asettavat tienviittoja globaalille kulttuuripolitiikalle ylimmällä mahdollisella tasolla.
Ensimmäinen konferenssi järjestettiin vuonna 1982, myös Meksikossa. Siellä synnytetyn kulttuuripoliittisen julistuksen seuraukset ovat olleet valtavat. Julistuksessa kulttuurin määritelmään sisällytettiin aineellisen lisäksi myös aineeton kulttuuri: tavat, perinteet ja uskomukset. Länsimaat antoivat periksi, ja äänensä kuuluviin saivat maat ja maanosat, joiden kulttuuriperintö on sitoutunut enemmän aineettomaan ja elävään kulttuuriin kuin rakennuksiin ja monumentteihin.
Ensimmäinen Mondiacult-konferenssi avasi tietä myös Unescon suositukselle perinnekulttuurin ja folkloren suojelemiseksi vuonna 1989 ja siihen sisällytetylle kulttuuriperinnön uudelle määritelmälle. Sen vallankumouksellisuus oli vuoden 1982 julistustakin suurempi. Kulttuuriperinnön arvottamisen ja määrittelemisen kriteerit ja oikeudet käännettiin päälaelleen: kulttuuriperintö on sitä, mitä ihmiset tai yhteisöt kulttuurikseen kokevat, ei sitä, mitä asiantuntijat sen katsovat (tai toivovat) olevan.
Maailmankonferenssitasolla työtä jatkettiin vuonna 1998 Tukholmassa, jossa tarkasteltiin kulttuurin ja kehityksen ristiinkytkentöjä. Kulttuuripoliittisten ohjelmien toteuttamista eri tasoilla peräänkuulutettiin, ja yhteiskunnallista kehitystä ilman kulttuuria pidettiin onttona ja tyhjänä.
Uusi kulttuuripoliittinen julistus
Tämänkertaisen konferenssin päätteeksi näki päivänvalon Unescon uusi kulttuuripoliittinen julistus. Aika näyttää, mitkä ovat kokouksen ja julistuksen vaikutukset globaalin kulttuuripolitiikan tulevaisuuteen, mutta sanoissa ei ainakaan säästellä: kulttuuri nähdään kestävän kehityksen mahdollistajana ja ajurina, ja allekirjoittajamaat sitoutuvat valjastamaan kulttuurisen muutosvoiman kauttaaltaan kestävän kehityksen toimintaan.
Uudet linjaukset aineettoman kulttuurin ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan määrittelyvallan puolesta ovat olleet merkittäviä erityisesti kulttuurialalle itselleen, ja monet alan toimijat ovat jalkauttaneet uudenlaista ajattelua. Osallisuutta on lisätty, kohderyhmäkyselyitä laadittu ja työn merkitystä suurelle yleisölle on pohdittu. Yhteisölähtöisyys, yhteiskehittäminen ja osallistaminen ovat olleet jo jonkin aikaa alan muotisanoja.
Viime vuosien uudet kulttuuripoliittiset megatrendit ovat taas painottaneet kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä. Tuoreimman julistuksen merkittävyys on siinä, että kulttuuri nähdään yhä keskeisemmäksi kestävän kehityksen mahdollistajaksi. Kulttuuri on ydin, kaikkein pyhin, se mille kaikki rakentuu ja se mitä tulisi varjella kaikkein kiihkeimmin. Kulttuuri ikään kuin pyristelee viimein irti kahleistaan, jotka erityisesti länsimaissa ovat ajaneet sitä erilleen yhteiskunnallisesta kehityksestä ja asettaneet sen marginaaliin. Kulttuuri on yhteiskunnallisen kehityksen ja maailman tulevaisuuden kannalta keskeisin tekijä.
Hermanni ja Saima lähettivät kaustislaisen lasten harjoitusviulun ja tanssijoiden käyttämän Kaustisen-puvun liivin Mondiacult-konferenssin yhteydessä järjestettyyn maailman kulttuuriperinnön monimuotoisuutta esittelevään näyttelyyn. Kuva: Lauri Oino.
Kulttuuri yhteiskunnan kehittämisen ytimeen
Itse olen seurannut Mondiacultin ohjelmaa netin kautta, hieman katkerana päivää ennen suunniteltua Meksikon-matkaa saadun koronatestin positiivisesta tuloksesta. Kansanmusiikki-instituutti sai kutsun konferenssiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen akkreditoituna kansalaisjärjestönä. Mondiacultin henki jäi siis kokematta, mutta onneksi konferensseja voi nykyään seurata myös netin kautta.
YK:n yleiskokous järjestettiin New Yorkissa viikkoa ennen Mondiacult-konferenssia. Mieleen jäivät valtapoliittiset pullistelut, geopolitiikka ja sotaretoriikka. Yleiskokoukset ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta keinovalikoimissa ei nähty mitään uutta ja mullistavaa. Maailma toistaa mallejaan, ja nykyinen maailmanjärjestys kulkee kriisistä kriisiin. Ehkäpä Mondiacultin viestillä, jossa kehotetaan asettamaan kulttuuri kaiken yhteiskunnan kehittämisen ytimeen, olisi lopulta suurempi vaikutus ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ehkä kolmas kerta toden sanoo.
Matti Hakamäki
johtaja
Kansanmusiikki-instituutti
Unescon kulttuuripoliiittiset julistukset, suositukset ja sopimukset:
Timeline from Mondiacult 1982 to Mondiacult 2022
