Suomalainen kulttuuripolitiikka lyhyesti

Suomalaisen kulttuuripolitiikan erityispiirre on kolmen toimijan liitto: 

1. Meillä on poikkeuksellisen vahvat säätiöt, joiden rahoitus on olennaista erityisesti taiteen uudistamiselle ja uusille investoinneille. Osalla kulttuurialaa myös yksityiset sijoittajat ovat avainroolissa.
2. Meillä on kunnilla poikkeuksellisen suuri rooli kulttuurin julkisessa rahoituksessa. Kunnat rahoittavat kulttuuria samassa mittakaavassa kuin valtiokin.
3. Valtion rooli on pääsääntöisesti olla osarahoittajana yhdessä kuntien ja yksityisten säätiöiden kanssa.

Kulttuuritaloudessa suurin rahoittaja on luonnollisesti Suomessakin yksityiset kotitaloudet, jotka kulutusvalinnoillaan ohjaavat alan kehittymistä. Myynti ja tekijänoikeustulot ohjaavat julkisen vallan lisäksi sitä, mitä kulttuuria Suomessa tehdään. 

Digitalisaatio on nostanut merkittävästi kulttuurialan tuottavuutta tällä vuosituhannella. Luovien alojen liikevaihto on yhteensä 14 miljardia, ja se syntyy yli 130 000 pienyrittäjän verkostoissa. Kenelläkään ei ole yksin hallussaan nappia ja narua, johon kulttuuripoliittinen valta olisi keskitetty.

Suomalaisen kulttuuripolitiikan tilannekuva elokuussa 2024

Elämme kulttuuripolitiikan supersyksyä. Hallitus kaavailee jättimäisiä leikkauksia vuosille 2025 ja 2026, jo tehtyjen pienempien leikkauksien päälle. Myös alan arvonlisävero nousee ensi vuonna. Hallitus on antamassa eduskunnalle kulttuuripoliittisen selonteon. Se on todennäköisesti ainut kerta tällä vuosikymmenellä, kun eduskunta pääsee ottamaan kantaa koko kulttuuripolitiikan kokonaisuuteen.

Laskelmat leikkausten vaikutuksista osoittavat, että Suomeen syntyy alueita, joilta katoaa viimeinen toimija, on se sitten käsityöalan yhdistys, festivaali, tanssiryhmä tai kokonainen teatteri. Kotimaisia elokuvia tehdään useita vähemmän per vuosi, ja tämä uhkaa maakuntien elokuvateattereita, jotka ovat riippuvaisia kotimaisesta elokuvatarjonnasta. Kulttuurialan työpaikkoja katoaa eniten pääkaupunkiseudulla. Jokainen leikattu miljoona euroa vähentää suoraan suomalaisten taidetarjontaa. Kolmen rahoittajan liitto tarkoittaa sitä, että valtion rahoitusosuuden vähetessä vähenee useiden kulttuuritoimijoiden kohdalla vastaavasti myös kunnan ja yksityisen rahoittajan rahoitus. 

Osa Suomen kunnista kuitenkin investoi elinvoimansa tähden kulttuuriin, joten siellä missä taloudellista liikkumavaraa ja kulttuuritahtoa on, kulttuuri voi muodostua yhä voimakkaammin positiiviseksi erottautumistekijäksi. Siksi kulttuuriala tulee voimakkaasti panostamaan kuntavaalivaikuttamiseen. Kuntavaalit pidetään ensi keväänä.

Finsk kulturpolitik i korthet (AI översättningen)

En särskild egenskap hos finsk kulturpolitik är alliansen av tre aktörer:
Vi har exceptionellt starka stiftelser, vars finansiering är avgörande, särskilt för förnyelsen av konsten och nya investeringar. Inom vissa delar av kultursektorn spelar även privata investerare en nyckelroll. Kommunerna har en ovanligt stor roll i den offentliga finansieringen av kulturen. Kommunerna finansierar kulturen i samma omfattning som staten, och statens roll är främst att vara medfinansiär tillsammans med kommunerna och privata stiftelser.

Inom den kulturella ekonomin är den största finansiären naturligtvis även i Finland de privata hushållen, vars konsumtionsval styr sektorns utveckling. Försäljning och upphovsrättsintäkter påverkar, förutom det offentliga stödet, vad för slags kultur som skapas i Finland.
Digitaliseringen har avsevärt ökat kultursektorns produktivitet under detta årtusende. Omsättningen inom de kreativa näringarna är sammanlagt 14 miljarder euro, och den genereras i nätverk av över 130 000 småföretagare. Ingen har ensam kontroll över några knappar och trådar där kulturpolitisk makt är koncentrerad.

Lägesbild av finsk kulturpolitik i augusti 2024

Vi upplever en ”superhöst” inom kulturpolitiken. Regeringen planerar enorma nedskärningar för åren 2025 och 2026, utöver de mindre nedskärningar som redan genomförts. Även sektorns moms kommer att höjas nästa år. Regeringen förbereder att lägga fram en kulturpolitisk redogörelse för riksdagen, vilket sannolikt blir enda gången under detta decennium som riksdagen får ta ställning till helheten av kulturpolitiken.

Beräkningar av nedskärningarnas effekter visar att det kommer att uppstå områden i Finland där den sista aktören försvinner, vare sig det handlar om en förening för hantverk, en festival, en dansgrupp eller en hel teater. Flera färre inhemska filmer kommer att produceras varje år, vilket hotar de regionala biograferna som är beroende av det inhemska filmutbudet. Kultursektorns arbetstillfällen kommer att försvinna mest i huvudstadsregionen. Varje nedskuren miljon euro minskar direkt utbudet av konst för finländarna. Alliansen av tre finansiärer innebär att när statens finansieringsandel minskar, minskar även kommunernas och de privata finansiärernas finansiering i motsvarande grad för många kulturaktörer.
Vissa finska kommuner fortsätter dock att investera i kultur för att främja sin livskraft, och där det finns ekonomiskt utrymme och en vilja för kultur, kan den bli en allt starkare positiv differentieringsfaktor. Därför kommer kultursektorn att starkt fokusera på påverkan inför kommunalvalen, som hålls nästa vår.

Finnish Cultural Policy in Brief (AI translation)

A distinctive feature of Finnish cultural policy is the alliance of three key players:
We have exceptionally strong foundations, whose funding is crucial, particularly for the renewal of the arts and new investments. In some cultural sectors, private investors also play a key role. Municipalities have an unusually significant role in public funding for culture. Municipalities fund culture on a similar scale to the state, and the state’s role is primarily to co-finance alongside municipalities and private foundations.

In the cultural economy, the largest financier is, naturally, private households in Finland, whose consumption choices direct the development of the sector. Sales and copyright revenues, in addition to public funding, influence what kind of culture is produced in Finland.
Digitalization has significantly increased the productivity of the cultural sector in this millennium. The turnover of the creative industries is a total of 14 billion euros, generated within networks of over 130,000 small entrepreneurs. No single entity has centralized power over cultural policy.

Snapshot of Finnish Cultural Policy in August 2024

We are experiencing a ”super autumn” in cultural policy. The government is planning massive cuts for the years 2025 and 2026, on top of the smaller cuts already made. The VAT on the sector will also rise next year. The government is preparing to present a cultural policy report to parliament, which will likely be the only opportunity this decade for parliament to address the entirety of cultural policy.
Calculations of the impacts of these cuts indicate that some areas in Finland will lose their last cultural operator, whether it be a handicrafts association, festival, dance group, or an entire theater. Several fewer domestic films will be produced each year, threatening regional cinemas that rely on Finnish films. The most cultural sector jobs will disappear in the Helsinki metropolitan area. Every million euros cut directly reduces the availability of art for Finns. The alliance of three financiers means that as the state’s funding decreases, the corresponding funding from municipalities and private investors also decreases for many cultural actors.

However, some Finnish municipalities continue to invest in culture for the sake of their vitality. Where there is financial flexibility and a will for culture, it may become an increasingly strong positive differentiator. For this reason, the cultural sector will strongly focus on influencing the upcoming municipal elections, which will be held next spring.

Rosa Meriäinen
Pääsihteeri