Vinkkejä kulttuurijärjestöjen edunvalvontaan

Tärkeintä edunvalvonnassa on määritellä tavoitteet. Vasta kun tavoite on asetettu, se on mahdollista saada läpi. Tavoitteen kannattaa olla mahdollisimman konkreettinen siten, että sille on olemassa selkeä aikataulu, toimeenpanotapa ja hintalappu.

Yleisillä asennemuokkauskampanjoilla ei yleensä ole saatavilla suuria onnistumisenkokemuksia, ellei oikeassa oleminen sinänsä palkitse tai tuloksiksi riitä ”näkyvyys”. En suosittele tuota toimintatapaa. Jos haluaa vain edistää jotain asiaa, lopputulos voi olla, että siihen vain kiinnitetään huomiota.

Tavoitteiden saavuttamiselle on annettava riittävät resurssit. Ammattimainen edunvalvonta vie aikaa. On aivan turha kuvitella, että se onnistuu perjantaisin yhden ja kolmen välillä. Suomessa edunvalvonta on pääasiassa ihmisten tapaamista henkilökohtaisesti. Isoja tavoitteita tuskin siis voi saada läpi vain sillä, että yksi toiminnanjohtaja sitä oman toimen ohella tekee. Järjestön kannattaa valjastaa hallituksensa ja jäsenensä osaksi edunvalvontaa – ja tietysti pitää huolen siitä, että jos edunvalvonta on järjestön tehtävissä, toiminnanjohtajalla on mahdollisuus käyttää siihen aikaa puolet työajastaan.

Olennaista on tietysti tavata oikeita ihmisiä. Edunvalvontaa ei siis voi tehdä ammattimaisesti, ellei ymmärrä poliittista järjestelmää ja tunne poliittisia päättäjiä: kenellä on oikeasti valtaa. Kulttuuria harva lähtökohtaisesti vastustaa, joten ei ole mitään syytä olla kaikkien yhteydessä niihin pariin tyyppiin, joiden valmiiksi tiedetään olevan ”kulttuurin puolella”. Juuri ne tyypit tarvitsevat tukeasi eli sitä, että lobbaat niitä kaikkia muita. Politiikkaa pitää seurata myös siksi, että osaa asettaa tavoitteensa yleisen yhteiskuntapoliittisen keskustelun kontekstiin. Laaja yleissivistys on lobbarin hyve siinä missä toimittajien ja poliitikkojenkin.

Seuraa mediaa, mutta kulje myös niissä seurueissa, joissa spekuloidaan ja juoruillaan politiikasta. Vapaa-ajanomaista aikaa on uhrattava yhteiskunnallisen vaikuttamisen alttarille. Puolueeseen liittyminenkin on hyvä ajatus. Toimittajiin kannattaa luoda henkilökohtaisia suhteita, vähintään Twitterissä. Usein virkamiesten kanssa asioiminen sujuu kulttuurijärjestöiltä jo valmiiksi hyvin, joten jatkakaa yhteydenpitoa.

Ajoitus on edunvalvonnassa tärkeää. Jos asia on lehdessä, olette jo myöhässä. Esimerkiksi budjettilobbaaminen pitää tehdä ennen kuin yhtä ainutta asiakirjaa on syntynyt. Kuntatasolla vaikkapa lautakunnan lobbaaminen pitää aloittaa viimeistään kolme kuukautta ennen sitä kokousta, jossa asia on käsittelyssä. Valtion budjettiin vaikuttaminen on syytä aloittaa viimeistään edellisen kalenterivuoden alussa. Jotta edunvalvonnan valmistelu alkaa ajoissa, tehkää vaikka edunvalvonnan vuosikello, johon on merkitty ne hetket, jolloin yhteydenotot päättäjiin on tehtävä. KULTA ry tekee jäsenilleen yhteisen edunvalvonnan vuosikellon. Se on yksi tapa lisätä koordinaatiota.

Aina on niitä, joiden mielestä olet liikkeellä liian varhain – kunnes on jo myöhäistä. Niitä, joiden mielestä asia on joko liian pieni eli ei mahdu agendalle tai liian suuri eli kallis. Harvoin edunvalvonta onnistuukaan kertalaakista, vaan omia tavoitteita on jaksettava pitää esillä vuositolkulla. Edunvalvonta vaatii staminaa.

Miten sitten ollaan yhteydessä päättäjiin? Kun päätöksen läpisaamisen kannalta olennaiset päättäjät on nimetty, heihin pitää olla yksilöllisesti yhteydessä sekä sähköpostilla että puhelimitse. Henkilökohtaiset tapaamiset vielä parempi. Ei kannata yritä tavata mahdollisimman montaa kerralla, vaan siis kukin yksin. Ei spämmiviestejä, vaan henkilökohtainen yhteydenotto. Sähköposti on sitä varten, että sitä kautta voit ojentaa timanttiset matskusi, joissa on tärkeimmät argumentit, luvut ja faktat. Mitä lyhyemmin pystyt asian esittämään, sitä parempi.

Mitä sitten on hyvä argumentointi? Uskottava on hän, joka puhuu totta ja sitä asiaa, jonka oikeasti tuntee. Jos et ole juristi, älä leiki sellaista. Jos et ole ekonomisti, älä esitä sellaista. Shakkilautaa toki kannattaa sen verran kääntää, että miettii mitä toinen tavoittelee ja pyrkii tarjoamaan siihen ratkaisuja.

Lobbarin kannattaa olla hyvää seuraa. Paasaaminen ei saa ketään puolelleen, joten kuuntelemisen jaloon taitoon kannattaa panostaa. Edunvalvonta on vuorovaikutuslaji.

 

Rosa Meriläinen
pääsihteeri, KULTA ry