Kulttuuri- ja taidealan Q & A
Vastauksia somessa usein esitettyihin kiperiin kysymyksiin
Miksi veronmaksajan pitää antaa rahaa kulttuuri- ja taidealalle?
Kulttuuri, taide ja kulttuuriperintö on osa yhteiskunnan sivistysperustaa. Kulttuuri on yhteistä pääomaa eli ihan jokaisen veronmaksajan. Perusasia, josta kannattaa pitää kiinni. Oma moninaisena kukoistava kulttuuri- ja taide-elämä on pienelle kansakunnalle elinehto – ja myös julkista taloutta ja työllisyyttä vahvistavaa.
Julkisen rahoituksen turvin meillä on monenlaista kotimaista kulttuuria ja taidetta, joka on saavutettavissa asuinpaikkaan ja varallisuuteen katsomatta. Osallistuminen kulttuurielämään vahvistaa luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun pidetään huoli siitä, että kulttuuri kuuluu kaikille, kyse on yhteiskunnallisesta tasa-arvosta.
Mikseivät ihmiset voi itse maksaa harrastamastaan kulttuurista?
Etupäässä maksavatkin. Ehdottomasti suurin osa kulttuuritaloudesta on yksityisten kotitalouksien omaa rahaa, vuonna 2020 5,7 miljardia euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan rahoitti kulttuuria vain 785 miljoonalla eurolla.
Meillä on monesta hyvästä syystä tarjolla myös maksuttomia kulttuuripalveluja, kuten suomalaisten suosiossa olevat kirjastot. Myös esimerkiksi lapsille koulussa ja vanhuksille ympärivuorokautisen hoivan piirissä tarjotaan maksutonta kulttuuripalvelua. Kunnat elinvoimansa tähden järjestävät maksuttomia tapahtumia, jotka tuovat ihmisiä ja heidän mukanaan rahaa. Tuetuilla lipunhinnoilla puolestaan pidetään huoli siitä, että useimmilla on varaa monenlaiseen kulttuuriin.
Vaikkapa museot eivät itsenään koskaan ole vain bisnestä, sillä esimerkiksi niiden kokoelma- ja asiantuntijatyö on resursseja vaativaa, mutta yhteisen muistimme kannalta olennaista. Silti paikkakunnat taloudellisesti hyötyvät vetovoimaisista museoista.
Kulttuuriosallistuminen parantaa ihmisten hyvinvointia ja terveyttä esimerkiksi ennaltaehkäisemällä mielenterveysongelmia. Se on yksi syy, miksi julkisista varoista on fiksu pitää huoli siitä, että jokaiselle löytyy kulttuuritarjonnasta jotakin.
Eikö mummojen vaipat ole tärkeämpiä kuin taiteilijoiden palkat?
Vanhuksemme ansaitsevat ja tarvitsevat muutakin kuin vaippoja. Kysymys on ihmiskäsityksestä ja hyvästä yhteiskunnasta, jossa kaikilla on mahdollisuus nauttia merkityksellisistä asioista, ruokkia aivojaan ja kehittää itseään.
Eikös kulttuuri ole eliitin juttu, miksi muiden pitää siitä maksaa?
Suomessa kulttuuri on kansanhuvia. Kulttuuribarometri osoittaa suurimman osan suomalaisista harrastavan kulttuuria ja pitävän sitä tärkeänä. Esimerkiksi käsitöitä harrastaa säännöllisesti 48 % suomalaisista, 60 % käy vuosittain elokuvissa ja jopa 70 % kirjastossa.
Onko minulle rakas asia X kulttuuria?
Todennäköisesti. Useimmiten ihmiset luulevat kulttuurin käsitteen olevan huomattavasti kapeampi, kuin se kulttuuripolitiikan ammattilaisten mielestä on.
Miksi eri kulttuuritilastoissa on samoista asioista eri lukuja?
Koska kulttuurin ja kulttuuriammattien määritelmät vaihtelevat, eri tilastot saattavat mitata hieman eri asioita. Kansainvälisesti puolestaan vertailukelpoisuutta haittaa se, että eri maissa valtion, alueiden ja kuntien roolit vaihtelevat ja siksi esimerkiksi valtioiden kulttuuribudjettien suora vertailu on vaikeaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä käytetään tietopohjana tilastokeskuksen kulttuurisatelliittia, johon pohjautuvat myös KULTA ry:n sivuilta löytyvät Taloustutkimuksen luvut kulttuuri- ja taidealan talous- ja työllisyysvaikutuksista. Se, ei tarkoita sitä, että vaikkapa VTT:n tuoreet luvut olisivat huonoja – ne vain kertovat hieman eri asiasta.
Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Linkkejä:
VTT: Luovien alojen tilannekuva
Museoliitto: Museot ovat yllättävän hyviä sijoituksia
Elokuvateatterit vetävät entistä enemmän yleisöä, elokuvien tv-katselu on hiipunut
Tilastokeskus: Kulttuurin satelliittitilinpito
Avainsanat: harrastaminen, kulttuuriala, kulttuuribudjetti, q&a, tilastot
