Kulttuuripolitiikan peruskurssi – osa 10/10
KULTA ry julkaisee Kulttuuripolitiikan peruskurssin blogisarjana, luku kerrallaan. Tämän viimeisen luvun yhteydessä julkaistaan myös koko kurssi PDF-muodossa tästä: Kulttuuripolitiikan peruskurssi
Kurssin voi tilata myös luentomuodossa paikan päälle osoitteesta info@kulttuurijataide.fi
10. Kulttuurin, taiteen ja kulttuuriperinnön edistämisen rakenteet
Taiteen vapautta vaalitaan rakenteilla, jotka pitävät taiteen rahoituspäätöksen käsivarren mitan päässä poliitikoista. Siksi päätökset siitä kuka taiteilija saa valtiolta apurahan ja mikä työryhmä pääsee toteuttamaan teoksensa, tehdään erillisessä virastossa. Tämä virasto, Taiteen edistämiskeskus, on yhdistymässä sitä kooltaan hieman suurempaan Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin. Yhdessä ne tulevat muodostamaan Kulttuuriviraston.
Lisäksi esimerkiksi kotimaisen elokuvan tuotantotuet jaetaan opetus- ja kulttuuriministeriön sijaan erillisessä elokuvasäätiössä ja seuraintalojen korjausavustukset Suomen kotiseutuliitossa. Monta julkista tehtävää varten on perustettu kulttuurin toimialalle yhdistyksiä, säätiöitä ja virastoja, jotta turvataan erillisyys poliittisesta päätöksenteosta. Useat alan järjestöt toteuttavatkin julkista tehtävää. Käytännössä kaikille taiteenlajeille ja jopa yksittäisille soittimille löytyy oma pieni edistämisen rakenteensa.
Aivan puhdasoppisesti käsivarren mitta -periaatetta ei Suomessa noudateta, vaan varsin moni valtionavustuspäätös tehdään suoraan ministeriössä. Myös joissain kunnissa poliitikoilla voi olla sanomista siihen, mikä teos tai tekijä saa rahoituksen. Osaava poliitikko kunnioittaa taiteen vapautta aivan yhtälailla kuin ymmärtää olla ottamatta kantaa keskeneräisiin oikeustapauksiin.
Autoritäärisesti johdetuissa maissa Euroopassa poliitikot ovat esimerkiksi vaihtaneet kansallisten taidelaitosten johtajia, jos he eivät ole toteuttaneet vallanpitäjille mieluisia sisältöjä. Taiteen vapaus on itsessään yksi demokratian ja sananvapauden perusrakenteista ja edellyttää myös sitä, että taiteilijoilla ja taiteen instituutioilla on resursseja työskennellä riippumattomasti.
Yleisradio on Suomen suurin julkisesti rahoitettu kulttuurilaitos. Sillä on lakiin kirjattu tehtävä tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä sekä tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista.
Ylen budjetti on jokseenkin yhtä suuri kuin opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin edistämisen pääluokka eli niin sanottu kulttuuribudjetti, josta rahoitetaan muun muassa kansallisia taidelaitoksia eli kansallisteatteria, kansallisgalleriaa ja kansallisoopperaa ja -balettia. Kulttuuriperinnön osalta keskeinen toimija on Museovirasto.
Uusi valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto valvoo kuntien kirjastoja ja kulttuuritoimea koskevien lakien toteutumista. Elinvoimakeskuksilla niin ikään on kulttuurin edistämisen tehtävä. Maakuntaliitot, kunnat ja hyvinvointialueet kaikki omalta osaltaan toimivat kulttuurin hallintorakenteina.
Järjestökenttä kulttuurialalla on rikas. Suurin osa järjestöistä on pieniä ja paikallisia kulttuuriyhdistyksiä, jotka toimivat vapaaehtoisvoimin. Valtakunnallisia järjestöjä on niitäkin pitkälti toista sataa. Osa niistä tekee edunvalvontaa, kuten esimerkiksi Suomen Taiteilijaseura. Osa tekee kulttuuritoimintaa, kuten esimerkiksi Suomen Jazzliitto ry. Osa toteuttaa taiteen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämistehtävää valtion rahoituksella, kuten Suomen Elokuvasäätiö ja osa on työmarkkinajärjestöjä, kuten Taide- ja Kulttuurialan Ammattijärjestö TAKU ry.
Keskeisiä järjestöjen yhteenliittymiä on Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, joka tekee yhteiskunnallista vaikuttamista kulttuurin ja taiteen yhteiskunnallisen arvostuksen ja taloudellisten toimintaedellytysten parantamiseksi, Tapahtumateollisuus ry, joka toimialajärjestönä edustaa tapahtuma-alan yrityksiä, Luovat ry, joka tekee luovien alojen tekijöiden ja yritysten edunvalvontaa ja Forum Artis, jonka puitteissa valtakunnalliset taiteilijajärjestöt tekevät yhteistyötä.
Lisälukemista:
Lue koko kurssi PDF-muodossa tästä:
Avainsanat: kulttuuripolitiikka, kurssi
