Kulttuuripolitiikan peruskurssi – osa 1/10

Rosa Meriläisen laatima kulttuuripolitiikan peruskurssi sisältää perustiedot suomalaisesta, eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kulttuuripolitiikasta. Kurssi esittelee keskeiset kulttuuripoliittiset käsitteet tiiviissä muodossa, joten sen voi halutessaan lukea nopeasti tai syventyä jokaisessa luvussa annettuun pohdiskelutehtävään.

KULTA ry julkaisee kurssin blogisarjana, luku kerrallaan. Viimeisen luvun yhteydessä julkaistaan myös koko kurssi PDF-muodossa.

Kurssin voi tilata myös luentomuodossa paikan päälle osoitteesta info@kulttuurijataide.fi

Tulevina viikkoina syvennymme seuraaviin teemoihin:

1. Suomalainen kulttuuripolitiikka lyhyesti
2. Kulttuuripolitiikan tilannekuva 2020-luvun jälkipuoliskolla
3. Suomalaisen kulttuuripolitiikan perusyksikkö on kuntalainen
4. Kansainvälisessä kulttuuripolitiikassa Unescolla on keskeinen rooli
5. EU:ssa kulttuuripolitiikka kuuluu jäsenvaltioille 
6. Merkittävin suomalaisen kulttuuripolitiikan asiakirja on kulttuuripoliittinen selonteko
7. Kulttuurin tekijät ja taiteilijoiden työskentelyedellytykset
8. Taiteen itseisarvo ja välinearvot
9. Kulttuuripolitiikan yhteydet muihin hallinnonaloihin
10. Kulttuurin, taiteen ja kulttuuriperinnön edistämisen rakenteet

1. Suomalainen kulttuuripolitiikka lyhyesti

Suomalaisen kulttuuripolitiikan erityispiirre on kolmen toimijan liitto: 

1. Meillä on poikkeuksellisen vahvat säätiöt, joiden rahoitus on olennaista erityisesti taiteen uudistamiselle ja uusille investoinneille. Osalla kulttuurialaa myös yksityiset sijoittajat ovat avainroolissa.
2. Kunnilla on Suomessa poikkeuksellisen suuri rooli kulttuurin julkisessa rahoituksessa. Kunnat rahoittavat kulttuuria samassa mittakaavassa kuin valtiokin.
3. Valtion rooli on pääsääntöisesti olla osarahoittajana yhdessä kuntien ja yksityisten säätiöiden kanssa.

Kulttuuritaloudessa suurin rahoittaja on luonnollisesti Suomessakin yksityiset kotitaloudet, jotka kulutusvalinnoillaan ohjaavat alan kehittymistä. Myynti ja tekijänoikeustulot ohjaavat julkisen vallan lisäksi sitä, mitä kulttuuria Suomessa tehdään.

Suuri valta on tekijöillä itsellään. Poliitikot eivät länsimaisissa demokratioissa puutu taiteen sisältöihin. Kenelläkään ei ole yksin hallussaan nappia ja narua, johon kulttuuripoliittinen valta olisi keskitetty.

Tehtävä: Pohdi mitä kulttuuria, taidetta ja kulttuuriperintöä olet kuluttanut maksutta ja mistä olet maksanut.