Kulttuuripolitiikan peruskurssi – osa 4/10
KULTA ry julkaisee Kulttuuripolitiikan peruskurssin blogisarjana, luku kerrallaan. Viimeisen luvun yhteydessä julkaistaan myös koko kurssi PDF-muodossa. Kurssin voi tilata myös luentomuodossa paikan päälle osoitteesta info@kulttuurijataide.fi
4. Kansainvälisessä kulttuuripolitiikassa Unescolla on keskeinen rooli
Kulttuuri liittyy kansainväliseen politiikkaan montaa kautta. Monet maat Kiinasta Ranskaan satsaavat soft poweriin eli mielipiteiden muokkaamiseen maalle myötämieliseksi kulttuurin keinoin.
Kulttuuri on keino lisätä maakuvan tunnettuutta. Se on ihmisoikeuskysymys ja suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa myös osa kokonaisturvallisuuden konseptia, missä kulttuurin keinoin ylläpidetään kansalaisten henkistä huoltovarmuutta. Se tärkein puolustuslinja kun tunnetusti sijaitsee korvien välissä.
Tulevaisuudessa kulttuuri on yhä vahvemmin osa kansainvälistä kestävyyspolitiikkaa. Tämä vastaa suomalaisen kulttuuripolitiikan muutosta, missä säilyttävän otteen sijaan kulttuurille annetaan tehtäväksi toimia yhteiskunnan muutosvoimana – kulttuurin tulisi osaltaan olla muuttamassa yhteiskuntaamme kestäväksi.
Unesco on ollut aktiivinen siinä, että kulttuuri on noussut agendalle YK:n tulevaisuuspolitiikassa. Yksi keskeinen tavoite on kulttuurin oma kestävän kehityksen tavoite Agenda2030 jälkeiseen kestävyyspolitiikkaan.
Kaikkien kansainvälisten kulttuurisopimusten perustana on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen näkemys kulttuurista ihmisoikeutena. Siinä keskeistä on jokaisen oikeus nauttia kulttuurista ja taiteesta ja osallistua oman maansa kulttuurielämään.
YK:n järjestöistä laajasti sivistyksen eri osa-alueita edistää Unesco. Sen piirissä on laadittu kuusi kansainvälistä sopimusta, jotka ovat tärkeimmät kansainvälisen kulttuuripolitiikan työkalut.
Vanhin niistä on Haagin sopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta. Se käsittelee kulttuuriperintöjen suojelua sodissa. Tämä on alati ajankohtainen, sillä osassa sodista kulttuuriperintökohteita aivan vasiten tuhotaan. Näin toimii Venäjä Ukrainassa ja näin ovat toimineet islamistit eri konfliktialueilla Irakista Afganistaniin.
Toinen tärkeä vanha sopimus koskee kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa. Sen henkeä noudattelee myös nykyaikana tehtävät repatriaatiot eli esinepalautukset.
Parhaiten Unesco tunnetaan maailmanperintökohteistaan. Sopimus on vuodelta 1978. Edelleenkin maailmanperintöstatusta havitelllaan ja ajatellaan sen olevan korkein tunnustus kohteen merkittävyydestä. Suomesta niin sanotusti putkessa on Aaltojen arkkitehtuuri, jonka maailmanperintöstatusta pystymme taatusti monin tavoin hyödyntämään.
Suomella on vielä toistaiseksi ratifioimatta vedenalaisen kulttuuriperinnön sopimus. Aineettoman kulttuuriperinnön sopimus on tietysti myös tärkeä, jotta myös aineetonta kulttuuriperintöä osataan suojella. Suomesta luetteloon kuuluu sauna, kaustislainen viulunsoitto, limisaunaveneet ja käsityönä tehty lasi.
Vuonna 2025 on kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta käsittelevän diversiteettisopimuksen 20-vuotisjuhlavuosi. Yhdenvertaisuus on ollut yksi suomalaisen kulttuuri- ja taidealan ja kulttuuripolitiikan prioriteeteista, joten diversiteettisopimuksen maaraportointia on tehty ilolla.
Tekijänoikeuksien osalta keskeisimmät sopimukset ovat Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPO:n piirissä tehdyt sopimukset. Kansainväliset tekijänoikeussopimukset suojaavat toisista valtioista peräisin olevia teoksia. Tekijänoikeuksia koskevia sopimusmääräyksiä on otettu myös Maailman kauppajärjestön WTO:n kauppapoliittisen TRIPS-sopimusten osaksi.
