Suomi on kulttuurihyvinvoinnin edelläkävijä

Osallistuin viime viikolla Tanskassa eurooppalaiseen konferenssiin kulttuurihyvinvoinnista ja sain olla tämän tästä polleana, kun kollegat WHO:sta, komissiosta, eri maiden terveysministeriöistä tulivat hehkuttamaan sitä, että Suomi on kulttuurihyvinvoinnin edelläkävijä. Niinpä!

Ihanaa oli myös tutustua tanskalaisten työhön. Siellä me kulttuurihyvinvoinnin ammattilaiset päät kenossa vollotettiin, kun esimerkit kävivät niin sydämeen.

Ihania esimerkkejä Tanskasta

Itkin ja nauroin samaan aikaan, kun meille esiteltiin Aarhusin sairaalan tutkimusprojektia elävän musiikin käytöstä dialyysihoidon aikana. Dialyysihoidossa on ikävä olla, ja moniin oireisiin, kuten väsymykseen, on ollut vaikea löytää helpotusta. Nyt he olivat tutkineet potilaalle räätälöidyn, ammattimaisen elävän musiikin tehoa ja ta-daa: ihan olivat pystyneet mittaamaan sen toimivan. Elävä musiikki pystyy vähentämään potilaan stressiä, ahdistusta, kipua ja väsymystä.

Kun videolla meille näytettiin kitaristia soittamassa taidokkaasti Eric Claptonia, kamera hiljalleen siirtyi kohti sairaalasängyn jalkopäätä. Esiin tulivat jalat, jotka hakkasivat rytmiä. Jahka koko riemastunut, onnellinen mies näkyi, kaikki me nauroimme ja huomasin itkeväni samalla: ei vain ne excel-taulukot, joilla näytettiin musiikin toimivan osana hoitoa, vaan se, että jokainen ihminen on arvokas, ja ansaitsee tämän.

Tanskalaista rakennushistoriaa esittelevässä ulkoilmamuseossa on nykyään talo 50-luvulta, ihan vain dementikkojen vierailuja varten. Hiljalleen sitä ollaan muokkaamassa kohti 60-lukua, koska olennaista muistisairaiden kanssa on se, että asunto on ajalta, jolta he muistavat eniten ja jossa he ovat suvereeneja. Tunnistavat esineet, osaavat kertoa sen ajan elämäntapaan ja omaan henkilöhistoriaansa liittyviä tarinoita.

Tähänkin oli liitetty tutkimushanke, jossa mitattiin vaikutusta: vierailujen jälkeen viikkojen ajan vanhukset olivat itkeneet harvemmin ja lyhyemmän aikaa kerrallaan, sekä hakanneet hoitajiaan vähemmän.

Se ihme, mitä 50-luvun talossa tapahtui, oli vanhuksen tunne siitä, että hän on arvokas ja kunnioitettu, hän osaa ja pystyy. Mikä voisi antaa enemmän voimia! Ja arvannette, mitä me kulttuurihyvinvoinnin ammattilaiset teimme: itkeä vollotettiin.

Kulttuurihyvinvointityö etenee Suomessa

Minä olin Tanskassa kertomassa siitä, miten kulttuurihyvinvointi viedään hyvinvointialueiden rakenteisiin: se pitää kirjata strategioihin ja suunnitelmiin, ja sillä pitää olla nimetty vastuuhenkilö.

Kulttuurihyvinvointi on osana hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030 -toimeenpano-ohjelmaa. Kuntien valtionosuuden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosaan ollaan esittämässä kulttuurihyvinvointiin liittyvää indikaattoria. Kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja kehitetään STM:n rahoituksella mm. osana ikäohjelmaa sekä Terveyden edistämisen määrärahan hankkeissa kuluvana vuonna. Tulevaisuuden sote-keskuksen täydennyshaussa kulttuurihyvinvointi lisättiin hakuoppaaseen. Pysyvämpiä rakenteita ollaan luomassa osana Suomen kestävän kasvu ohjelmaa. OKM ja STM ovat yhdessä valmistelleet VN-TEAS -hankkkeen, jossa kehitetään kulttuurihyvinvoinnin taloudellisten vaikutusten mittaamisen menetelmiä. Eikä tässä edes ole kaikki edistysaskeleet!

Me kaikki kulttuuri- ja taidealalla voimme olla ylpeitä siitä, että taide toimii ja iloisia siitä, että muutkin ovat sen huomanneet.

Rosa Meriläinen
Pääsihteeri
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry