Kulttuuri on osa ulkopolitiikkaa

Kulttuuri on jälleen myös Suomessa yhä merkittävämpi osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sillä on oma roolinsa maakuvan muodostamisessa, vienninedistämisessä ja se näkyy kansainvälisissä kohtaamisissa, joissa jokainen maa pyrkii kertomaan omasta kulttuuristaan. 

Luonnos kulttuuripoliittiseksi selonteoksi (s. 61):

“Kulttuuri kuuluu ulkoasiainhallinnon toimenkuvaan, ja kulttuurilla on merkittävä vaikutuksensa kansallisen turvallisuuden ja henkisen kriisinkestävyyden vahvistajana. Kulttuuriperintö ja -palvelut tarjoavat mahdollisuuksia identiteettien rakentamiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen, mikä tukee yhteiskunnan resilienssiä, keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Kuvaavaa on, että NATO:n 5. artikla tunnetaan ’muskettisoturiartiklana’: ilman kirjallisuutta ja kulttuuriperintöä puhuisimme vain hallinnon, emme ihmisten kieltä. Resilienssin ja demokratian vahvistamiseksi tulee huolehtia kulttuurin monimuotoisuudesta yli kielirajojen.”

Itsenäistymisestä Kekkosen aikaan – kulttuurilla on aina ollut tehtävä

Kulttuuri on ollut merkittävässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa roolissa aiemminkin. Suomi lanseerattiin taiteen keinoin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Taiteen avulla kerrottiin maailmannäyttelyissä, että täällä asuu kansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri, ja se ansaitsee siksi myös itsenäisen valtion.

Sotien aikana kulttuurilla on aina merkittävä rooli lohdun ja yhtenäisyyden tuottajana. Mitä vakavammat ovat ajat, sitä enemmän tarvitsemme sekä pakahduttavia yhteisiä hetkiä, että toisaalta hassuttelua, joka auttaa unohtamaan arjen painon.

Kekkosen aikaan taas kulttuuria käytettiin ahkerasti idänsuhteiden rakentamisessa. Toki Kekkonen oli myös aidosti taiteen ystävä. Kimmo Pyykön taidemuseossa Kangasalla voi käydä katsomassa myös Kekkosen ITE-taidetta. Pyykkö kuului Kekkoselle läheisiin ja mieluisiin taiteilijoihin.

Henkinen kriisinkestävyys ja luottamuksen vahvistaminen määritellään nyt kulttuurin tehtäviin

Kulttuuripoliittinen selonteko linjaa henkisen kriisinkestävyyden ja kulttuuriperinnön huoltovarmuuden vahvistamisen aiempaa tärkeämmäksi. Tämä on painotus, joka ei ole näkynyt kulttuuripolitiikassamme vuosikymmeniin, mutta kuvastaa aikaamme. 

Selonteko luonnoksessa todetaan, että muun muassa museoilla ja kirjastoilla on keskeinen rooli luotettavan tiedon tuottajina ja tarjoana. Tarve tiedon huoltovarmuudelle – kyberhyökkäykset ja hybridivaikuttaminen – muovaavat siis nyt myös kulttuuripolitiikkaamme. 

Ukrainan esimerkki muistuttaa, että kulttuuritoimijoilla on myös oltava riittävät edellytykset toimia kriisiaikana, jolloin kulttuuria tarvitaan aivan erityisesti henkiseksi tueksi. Tästä voi lukea lisää selontekoluonnoksen sivulta 56.

Kulttuurille maalataan myös tehtävä luottamuksen rakentajana. Luonnoksessa kulttuuripoliittiseksi selonteoksi todetaan, että luottamus on kuitenkin eriytymässä ja jos luottamus jostain muusta syystä Suomessa heikkenee, se heikentää koko Suomea. Kulttuuriala voi selonteon mukaan tarjota alustan, näkökulmia ja luotettavaa tietoa yhteisen keskustelun pohjaksi. Tästä voi lukea lisää selontekoluonnoksen sivulta 57.

Luonnos kulttuuripoliittiseksi selonteoksi

Rosa Meriläinen
Pääsihteeri